Lasten ja nuorten sekä päihde- ja mielenterveystyön keskeisimmät järjestöt kokoontuivat

Tapaaminen on osa kutsutilaisuuksien sarjaa, jonka Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus järjestää tiettyjen teemojen ympärille. Tavoitteena on tunnistaa yhteistyön mahdollisuuksia sekä edistää kansallisen Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian toimeenpanoa.

Yhdessä tunnistettiin turvallisuusriskejä sekä pohdittiin keinoja parantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta.

Tapaamisessa oli mukana 15 järjestöä. Niihin kuuluivat A-Kiltojen liitto ry, A-Klinikkasäätiö, Erityishuoltojärjestöjen liitto EHJÄ ry, Irti Huumeista ry, Kasper – Kasvatus- ja perheneuvonta ry, Lastensuojelun Keskusliitto, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Mielenterveysomaisten keskusliitto ─ FinFami, Nyyti ry, Osallisuuden aika ry, Perhehoitoliitto ry, Pesäpuu ry, SOS-Lapsikylä, Surunauha ry ja Väestöliitto.

Keskustelussa oli kaksi pääteemaa

Yhteisessä tapaamisessa pohdittiin seuraavia asioita:

• Millaisia turvallisuusriskejä tunnistetaan lasten ja nuorten sekä heille suunnattujen päihde- ja mielenterveyspalveluiden järjestämisessä, tuottamisessa ja toteutumisessa?
• Miten voisimme yhteistyössä muiden kanssa edistää asiakas- ja potilasturvallisuutta?

Palveluiden saavutettavuutta tulisi parantaa

Lasten ja nuorten tulisi voida helpommin löytää tietoa siitä, mistä he voivat saada apua. Heitä tulee auttaa tunnistamaan, milloin apua tarvitaan. Tietoa tulisi tuottaa myös lapsentasoisesti.

”Se, että palvelut ruuhkautuvat, ei tarkoita samaa kuin että kaikki lapset ja nuoret osaisivat käyttää palveluita”, muistutti auttavien palvelujen päällikkö Tatjana Pajamäki Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Apua tarvitsevien lasten ja nuorten kohdalla koetaan tärkeänä mennä enemmän kuin puolitiehen vastaan.

”Nuorten kohdalla korostuu se, että avun täytyy tulla silloin, kun sitä tarvitaan. Jos se tulee viikon päästä, ollaan myöhässä. Silloin nuori ei välttämättä ota sitä enää vastaan”, totesi Väestöliiton ohjelmajohtaja Marina Weltzer-Karlsson.

Erilaiset palvelut tulisi sovittaa paremmin yhteen. Nyt esimerkiksi lastensuojelullisilla toimilla paikataan päihde- ja mielenterveyspalveluiden puutetta.

Pelkät digipalvelut eivät riitä

Digipalvelut on koettu hyödyllisiksi, ja niiden kautta kertyvä tieto halutaan paremmin käyttöön. On kuitenkin tärkeää muistaa, että ne eivät korvaa kasvokkaista palvelua. On paljon nuoria, joilla on heikot digitaidot.

Kun huoli lapsen tai nuoren turvallisuudesta herää, on nimettömillä verkkopalveluilla rajalliset keinot turvata hyvinvointia. Esimerkiksi lastensuojeluilmoituksen tekemiseen on usein riittämättömät tiedot. Yhteydenoton jälkeen ei voida myöskään tietää, saiko nuori tarvitsemaansa apua.

Sonja Valovaara-Annola SOS-Lapsikylästä kertoi, että esimerkiksi Apuu-chatin keskusteluja on tallennettuna 35 000 ja Sekasin-chatin keskusteluja 37 000. Näistä käy hyvin ilmi, minkälaista apua ja tukea lapset ja nuoret kaipaavat. Suunnittelua tarvitaan kuitenkin siihen, miten tätä tietoa hyödynnetään.

Pitkäkestoista tukea toivottiin koko perheelle

Lasten ja nuorten kohdalla korostuu kohtaamisen ja hoidon jatkuvuuden merkitys.

Nuorten itsetuhoisiin tekoihin tulisi aina suhtautua vakavasti. Esimerkiksi viiltely on aina hätähuuto. Kaikista pahin viesti, mikä lapselle tai nuorelle voi välittyä, on se, että hänestä ei välitetä.

”Sijoitetut nuoret elävät olosuhteissa, joissa on paljon työntekijöiden vaihtumista. Nuorille se välittyy välittämisen ja rakkauden puutteena”, totesi erityisasiantuntija Tuula Sillanpää Pesäpuu ry:stä.

Perheiden parempaa huomioimista hoidossa toivottiin. Tässä haluttiin korostaa, että perhe on laajempi käsite kuin ydinperhe.

Vanhemmille toivottiin myös parempia mahdollisuuksia asioida lapsensa puolesta. Ongelmia syntyy, jos odotetaan, että jo 13-vuotias osaisi itse ottaa vastuuta palveluihin hakeutumisesta.

Järjestöjen ja julkisen sektorin yhteistyötä tulisi lisätä

Järjestöillä on paljon ruohonjuuritason tietoa siitä, miten lapset ja nuoret voivat. Sitä ei kannata jättää hyödyntämättä. Järjestöt tulee nähdä tärkeänä osana palveluketjua.

Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon yhteistyössä nähtiin kehittämisen tarpeita. Perustamalla moniammatillisia tiimejä ja verkostotapaamisia, jotka koostuvat esimerkiksi terveydenhuollon, sosiaalipalveluiden, koulujen ja järjestöjen edustajista, voidaan tarjota kokonaisvaltaista tukea nuorille sekä vahvistaa perheiden tukea”, totesi Irti Huumeista ry:n toiminnanjohtaja Mirka Vainikka.