Tuula Saarikosken blogikirjoitus: Potilasturvallisuusjohtaminen tutkijan ja asiantuntijan silmin  

Potilasturvallisuusjohtaminen – mitä se on näin tutkijan ja kokeneen potilasturvallisuusasiantuntijan silmin? Potilasturvallisuus sanana pitää sisällään monia asioita, niin myönteisiä kuin kielteisiäkin. Esihenkilöiden olisi tunnettava nämä molemmat puolet, jotta se näkyisi heidän johtajuudessaan henkilöstölle päin.

Paljon kuulee kommentteja, että esihenkilöt eivät keskustele henkilöstön kanssa tapahtuneista poikkeamista tai sitten vielä valitettavan usein tapahtuu myös syyllistämistä. Mutta miksi näin tapahtuu? Onko se osaamattomuutta vai eikö uskalleta ottaa vaikeita asioita puheeksi? Voi olla, että kyseessä on molemmat vaihtoehdot. Johtamiskoulutuksissa ei aiemmin ole näihin asioihin kiinnitetty huomiota tai opetettu taitoja kuinka vaikeat asiat nostetaan esille yhteisesti ilman että etsitään syyllistä. Onneksi nykyään myös henkilöstö osaa vaatia, että poikkeamista keskustellaan. Tietysti se vaatii, että työyhteisössä on avoin ilmapiiri.

Potilasturvallisuudesta saadaan tietoa eri järjestelmien ja kanavien kautta. Mutta miten sitä tietoa käytetään päivittäisessä johtamisessa tai yleensä johtamisen eri tasoilla hyödyksi? Tätä olen myös väitöskirjassani yrittänyt selvittää. Mitä ylemmäksi johtamisen portailla edetään sitä vähemmän on tietoa siitä, mitkä ovat potilasturvallisuuden mittarit tai mistä järjestelmistä tieto saadaan. Silloin on myös vaikeaa käyttää tietoa johtamisen tukena tai päätöksenteon työkaluna. Harmillista tietenkin on, että on niin monta eri poikkeamatietoa tuottavaa järjestelmää. Kansallisella tasollakin on monta eri vastuutahoa ja järjestelmää ja niistä saatava tieto pitää kerätä organisaatiotasolla yhteen. Monellakaan hyvinvointialueella ei ole vielä selkeää kuvaa kenen vastuulla tiedon kerääminen ja saatikka sitten raportointi on. Mutta onko edes mahdollista saada kansalliselle taholle yksi vastuutaho?

Poikkeamaraportointi taas on markkinoilla olevien ohjelmatoimittajien kenttää. Hyvä asia tietysti on, että käyttäjäorganisaatiot voivat muokata järjestelmää omien tarpeidensa mukaisesti. Kansalliselle tasolle vertailtavaa tietoa on tietysti silloin vaikeampi saada, koska ei välttämättä kerätä tai ilmoiteta samoja asioita. Järjestelmien osalta olisi yhdenmukaistamisen tarvetta, mutta ymmärrän että bisnes on bisnes.

Potilasturvallisuudesta raportointi on myös asia, joka on minua pohdituttanut. Miten saataisiin yhdenmukaiset kansalliset raamit raportoinnille, että jokaisen hyvinvointialueen ei tarvitsisi keksiä omia malleja? Nykyinen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategia ja toimeenpanosuunnitelma toimii nyt hyvänä selkärankana, mutta miten saataisiin raportointijärjestelmät sitä tukemaan. Raportoinnin pitäisi olla helppoa ja esihenkilöiden sekä asiantuntijoiden pitäisi saada tiedot nopeasti johtamisen tueksi.

Huomaan, että tässä tajunnanvirran tuottamassa tekstissäni on paljon kysymysmerkkejä ja avoimia asioita potilasturvallisuuden rintamalta. Toivon, että joskus nuokin asiat järjestyvät.

———
Kirjoittaja Tuula Saarikoski toimii Keski-Suomen hyvinvointialueella potilasturvallisuuskoordinaattorina ja on saanut tehdä potilasturvallisuustyötä pitkään asiakkaiden ja potilaiden parhaaksi. Hän toimii myös projektipäällikkönä asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian ryhmässä 2.3.

Lue keskuksen muut blogikirjoitukset täältä