Satu Koskelan blogikirjoitus: Pärjäätkö vai pelkäätkö?

Oletko joskus 12 viimeisen kuukauden aikana pelännyt, että sinulta loppuu ruoka ennen kuin saat rahaa ostaaksesi lisää, tai joutunut tinkimään lääkkeiden ostosta rahan puutteen vuoksi tai jättänyt rahan puutteen vuoksi käymättä lääkärissä?

Tämä otostutkimuksen kysymys tuntuu nyt erityisen ajankohtaiselta. Inflaatio, korkojen nousu ja eräät toimeentuloa heikentävät päätökset saavat yhä useamman näiden kysymysten äärelle. Pärjäänkö ja pelkäänkö?

Asiakasturvallisuudella sosiaalihuollossa tarkoitetaan palveluiden järjestämistä, tuottamista ja toteuttamisesta niin, että asiakkaan fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja taloudellinen turvallisuus eivät vaarannu. Potilasturvallisuus on yleensä määritelty hieman suppeammin pyrkimykseksi estää ja vähentää potilaille aiheutuvia riskejä terveydenhuollossa.

Sosiaalinen turvallisuus tavoitteena

Suomessa sosiaali- ja terveyspalveluilla on perustuslaillinen selkänoja. Sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä ja sosiaaliturvasta säädetään laeilla. Ne saavat reunaehtonsa poliittisessa päätöksenteossa.

Terveydenhuolto edistää ja ylläpitää väestön terveyttä, hyvinvointia, työ- ja toimintakykyä ja sosiaalista turvallisuutta sekä kaventaa terveyseroja. Sosiaalipalveluiden tavoitteena on ehkäistä sosiaalisia ongelmia, ylläpitää sosiaalista turvallisuutta ja tukea ihmisten omatoimisuutta. Sosiaaliturvan tarkoituksena on turvata ihmisille riittävä toimeentulo ja huolenpito kaikissa elämäntilanteissa.(stm.fi)

Mitä tavoitteiden ja käytettävissä olevien voimavarojen välinen jännite tarkoittaa asiakas- ja potilasturvallisuudelle – entä sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioille ja henkilöstölle? Kysymys siitä, pärjäämmekö vai pelkäämmekö, on relevantti myös meille ammattilaisille.

Vastuun rajat

Olen pohtinut sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten vastuun ja eettisen kuormituksen rajoja.

Onko henkilöstön eettinen kuormitus pienempi, jos keskitymme ajattelussamme ja toiminnassamme haitan ja vaaran välttämiseen sosiaali- ja terveyspalveluiden toteutuksessa kuten yksittäisessä toimenpiteessä tai palvelutapahtumassa?

Mitä tarkoittaa eettisen kuormituksen kannalta se, että keskitämme huomiomme asiakkaiden ja potilaiden turvallisuuden varmistamiseen palveluiden tuottamisessa kuten sosiaali- ja terveydenhuollon palveluyksikön päivittäisessä toiminnassa kokonaisuutena?

Entä jos käsitämme vastuumme asiakas- ja potilasturvallisuudesta laajasti niin, että se kattaa palveluiden oikea-aikaisen saatavuuden ja saavutettavuuden ja ulottuu haavoittuvassa asemassa oleviin myös palvelujärjestelmän ulkopuolella?

Eettistä vastuuta on tuskin mahdollista rajata tarkasti. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisilla on toimintamahdollisuuksia myös omaa asiakastyötään laajemmin. Rakenteelliseen sosiaalityöhön on paitsi oikeus myös velvollisuus. Se kutsuu huolehtimaan sosiaalista hyvinvointia ja sosiaalisia ongelmia koskevan tiedon välittymisestä ja sosiaalihuollon asiantuntemuksen hyödyntämisestä. Tietoa ja asiantuntemusta voidaan käyttää esim. sellaisten rakenteiden ja mekanismien tunnistamiseen, jotka aiheuttavat kärsimystä ja pahoinvointia yhteisössä ja yhteiskunnassa.

Oman kokemukseni mukaan vaikuttamisen mahdollisuudet helpottavat eettistä stressiä. Ammattilaisten on tärkeä säilyttää pärjäämisen tunne työssään myös vaikeina aikoina.

———

Kirjoittaja Satu Koskela toimii johtavana asiantuntijana Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksessa.

Lue keskuksen muut blogikirjoitukset täältä!