Merike Helanderin blogikirjoitus: Asiakas- ja potilasturvallisuutta lapsen oikeuksien näkökulmasta

Lapset ovat merkittävä sosiaali- ja terveyspalveluja käyttävä väestöryhmä. Lähes jokaisen taival alkaa neuvolasta ja jatkuu koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon. Joskus on tarve muille opiskeluhuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon palveluille. Sosiaalihuollon palveluja annetaan tarvittaessa lapselle itselleen ja joskus lapsi on mukana vanhempansa kautta.

Palvelutarpeet ovat hyvin vaihtelevia, mutta lapset ovat jo väestöryhmänäkin moninainen joukko. Lapsuus on voimakasta kasvun ja kehityksen aikaa, ja jokainen lapsi kehittyy yksilölliseen tahtiin. Lapset on siten kohdattava aina yksilöinä sosiaali- ja terveyspalveluissa, ottaen huomioon kunkin lapsen kehittyvät valmiudet. 

Asiakas- ja potilasturvallisuuden tarkoituksena on varmistaa hoidon ja palvelujen turvallisuus ja suojata asiakkaita ja potilaita. Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiassa (2022-2026) todetaan, että palveluiden on oltava laadukkaita, asiakas- ja potilaskeskeisiä, turvallisia ja asianmukaisesti toteutettuja. Toimintojen ja hoitokäytäntöjen tulisi perustua näyttöön ja tutkittuun tietoon. Tämä koskee luonnollisesti myös lapsille eli alle 18-vuotiaille annettavia palveluita.

Lapsi on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaana erityisessä asemassa.

Lapsen erityinen asema perustuu lapsen aikuisia haavoittuvampaan asemaan. Lapsi ei vielä kykene itse huolehtimaan kaikilta osin omista oikeuksistaan eikä turvallisuudestaankaan.  Lasten oikeuksien perustana on YK:n lapsen oikeuksista annettu yleissopimus. Yleissopimus on Suomessa lakina voimassa ja valtio on siinä sitoutunut takaamaan jokaiselle Suomessa asuvalle lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon. Lainsäädännöllä, viranomaismääräyksillä ja muilla toimilla on varmistettava, että lapsille annettavat palvelut ovat turvallisia ja heidän terveyttään ja hyvinvointiaan tukevia.

Lapsen oikeuksien yleissopimuksen keskeisin periaate, lapsen etu ensisijaisena harkintaperusteena, on otettava huomioon kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa ja muissa toimissa. Lapsen edulla tarkoitetaan kaikkien lapsen oikeuksien toteutumista mahdollisimman täysimääräisesti. Kansallisessa lainsäädännössä yleissopimuksen velvollisuuksia on täsmennetty monin eri säännöksin, jotka sisältyvät esimerkiksi potilaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin ja sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista annettuun lakiin.

On selvää, että kaikissa lapsille tarjottavissa palveluissa on huolehdittava niiden laadusta ja turvallisuudesta kuten aikuisillekin tarkoitetuissa palveluissa.

Vaara- ja vahinkotapahtumia on pyrittävä estämään kaikin mahdollisin keinoin ja huolehdittava riittävistä oikeusturvakeinoista. Lapselle palvelut kuitenkin näyttäytyvät ensisijaisesti ihmisinä, joka on käynyt ilmi myös lapsiasiavaltuutetun ja lasten tapaamisisissa. Kun ala- ja yläkouluikäisiltä kysyttiin, mitä aikuisten tulisi huomioida lapsia hoitaessaan, lasten vastauksissa korostui turvallisuutta ja luottamusta herättävä ilmapiiri. Turvallisuuden tunne ja luottamusta herättävä ilmapiiri syntyvät avoimuudella ja lasta kuuntelemalla ja kuulemalla. Tämä on sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden tehtävä.  

On hyvä muistaa, että kyse ei ole vain hyvästä tahdosta, vaan lakiin perustuvasta velvollisuudesta.

Jokaisella lapsella, iästä ja kehitystasosta riippumatta, on oikeus ilmaista mielipiteensä itseään koskevissa asioissa. Lapsen näkemykset on myös otettava huomioon lapsen iän ja kehitystason mukaisesti. Potilaslaki takaa lapselle oikeuden vaikuttaa omaan hoitoonsa kehitystasonsa mukaisesti. Samoin sosiaalihuollon asiakaslaki velvoittaa selvittämään ja ottamaan huomioon lapsen mielipiteen ja toivomukset lapsen iän ja kehitystason edellyttämällä tavalla. Jotta lapsi osaisi kertoa mahdollisista palvelujen turvallisuutta vaarantavista tilanteista tai tekijöistä, lapselle on annettava tietoa palvelusta hänelle ymmärrettävällä ja hänet saavuttavalla tavalla. Kun lapsi kertoo kokemastaan vaaratilanteesta tai haitasta tai muuten turvattomasta olosta, lapsen kertoma on otettava vakavasti.

On tärkeää myös kuulla yleisemmin, mitä lapset kertovat kokemuksistaan erilaisissa palveluissa.

Vaikka lapset eivät vielä osaisikaan ottaa kantaa tietyn hoitotoimenpiteen tai esimerkiksi lääkityksen turvallisuuteen, heillä on paljon annettavaa turvallisuuden kehittämiseen. Lapset ovat omaa elämäänsä koskevissa asioissa hyviä asiantuntijoita: he osaavat usein myös kertoa, mitkä asiat ja käytännöt tuovat heille turvallisuutta ja luovat luottamusta.

———

Kirjoittaja Merike Helander toimii lakimiehenä Lapsiasiavaltuutetun toimistossa.

Lue keskuksen muut blogikirjoitukset täältä!