Mari Liukan blogikirjoitus: Vakavasta haittatapahtumasta koituu harmia monelle       

Mieheltä leikattiin väärä jalka.

Vanhus sai väärästä dosetista lääkkeet ja kuoli.

Niin, kun sosiaali- tai terveydenhuollossa tehdään vakava virhe, josta koituu potilaalle haittaa, siitä uutisoidaan isosti. Tämä vaikuttaa luonnollisesti organisaation ja samalla koko palvelujärjestelmän maineeseen. Organisaatioiden maine kyllä yleensä tällaiset kolhut kestää ja maineen palautusta voidaan edistää kertomalla julkisesti, mihin toimiin haittatapahtuman jälkeen on ryhdytty. Entä henkilöt, joita virhe koskettaa lähemmin ‒ potilaat, läheiset, työntekijät? Mitä ja kuinka he kestävät?

Viime vuosina on yhä enemmän puhuttu haittatapahtumassa mukana olleen ammattihenkilön, ”second victim”, huomioimisesta. Ammattilainen voi oireilla monin eri tavoin haittatapahtuman jälkeen. Hän on tehnyt parhaansa ja kuitenkin aiheuttanut toiminnallaan potilaalle haittaa. Hän voi kärsiä esimerkiksi ahdistuksesta, unettomuudesta ja vahvasta epäonnistumisen tunteesta. Joissain tapauksissa ammattilainen voi ottaa tapauksen niin raskaasti, että hän ei voi jatkaa enää samassa ammatissa.

Asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiaan on kirjattu yhdeksi toimenpiteeksi, että ”kriisitilanteiden ja vakavien vahinkojen debriefing ja defusing -toimintamallit ja ohjausta on tarjolla kaikkiin palveluyksiköihin”. Haittatapahtumassa mukana olleille ammattilaisille onkin alettu rakentaa erilaisia tukitoimia organisaatioihin. On erittäin hyvä, että asiasta on alettu puhua eikä ammattilaisen tarvitse selvitä yksin tapahtumasta. Hän ei välttämättä tarvitse ammattiapua, vaan henkilön, jolle voi luottamuksella kertoa kokemuksensa ja joka ymmärtää, mitä haittatapahtumassa mukana ollut on käynyt läpi.

Entä potilaat ja läheiset? Onko heidän tukemiseksi toimintamalleja? Ammattilaisia kehotetaan pyytämään potilaalta anteeksi tapahtunutta. Anteeksipyynnöllä ammattilaisen tulee osoittaa, että on oikeasti pahoillaan siitä, että tapahtui jotain odottamatonta ja asiat eivät menneet suunnitellusti. Mutta anteeksipyyntö yksinään ei varmasti riitä potilasta tai läheistä selviämään tapahtuneesta. He voivat tuntea vihaa, olla peloissaan ja hämmentyneitä tapahtuneista ja haluavat tietää mitä on tapahtunut ja miksi.

Organisaatioissa tulee siis huolehtia siitä, että myös haittatapahtuman kokeneella potilaalla tai läheisellä on mahdollisuus puhua asiasta ja saada tarvittaessa ammattilaisen tukea kokemuksesta selviämiseen. Kaikille avun tarve ei tule heti, vaan se voi herätä myöhemmin. Potilaalle/läheiselle tuleekin antaa tieto siitä, mihin ottaa yhteyttä, kun avun tarve tulee ja kysymyksiä tapahtuneesta herää.

Strategiassa toimenpiteenä on myös ”palveluyksiköt ottavat käyttöön vakavien vaaratapahtumien arviointimenettelyt”. Näihin menettelyprosesseihin tulisi sisällyttää itse vaaratapahtuman tutkinnan lisäksi myös asiakkaan/potilaan tai läheisen rooli ja tukeminen sekä haittatapahtumassa olleen ammattilaisen tukeminen. Näin nämä tulisivat huomioitua osana prosessia eikä erillisinä asioina. Organisaation turvallisuuskulttuuria, mainetta ja luotettavuutta vahvistaa se, että lähtökohtaisesti toimintatapoihin kuuluu sekä potilaasta tai läheisestä että myös ammattilaisesta huolehtiminen silloinkin kun jokin menee pieleen.

———

Kirjoittaja Mari Liukka toimii muutosjohtajana Pohjanmaan hyvinvointialueella.

Lue keskuksen muut blogikirjoitukset täältä!