Maija-Riitta Halosen blogikirjoitus: Digitalisaatio koskettaa kaikkia
Hei hyvä lukija siellä tietokoneen, tabletin tai puhelimen ruudun äärellä!
Onko digi mielestäsi pala kakkua − ymmärrät mitä digitalisaatio tarkoittaa yhteiskunnassamme, ja käytät etä- ja digipalveluita ketterästi? Vai tuskastutko koko digistä, etkä ehkä osaa tai voi käyttää lainkaan digipalveluita tai -laitteita?
Kirjoitukseni koskee juuri sinua tai läheistäsi, tavalla tai toisella. Kirjoitan digitalisaatiosta sosiaali- ja terveydenhuollossa.
Mitä digitalisaatio oikein on ja mitä hyötyä siitä on?
Digitalisaatiosta puhuttaessa tarkoitetaan laajempaa yhteiskunnallista muutosta, joissa toimintatapoja ja prosesseja muutetaan ja kehitetään käyttämällä teknologiaa. Näistä yksi on palveluiden sähköistäminen. Muita muutokseen kuuluvia asioita ovat muun muassa toimintatapojen uudistaminen ja sisäisten prosessien digitalisointi.
Digitalisaatio mahdollistaa palveluiden monikanavaisuuden ja resurssien tehokkaan käytön. Pandemian aikana digitalisaatiolla on ollut vaikutusta erityisesti infektiontorjunnassa, sillä etäasioinnilla on saatu vältettyä tartuntaketjuja. Joillekin asiakas- ja potilasryhmille myös palveluihin hakeutumisen kynnys madaltuu, kun voi asioida esimerkiksi turvallisesta kotiympäristöstä käsin.
Tärkeää olisi ymmärtää ja saada juurrutettua ihmisten mieliin ajatus siitä, että digitalisaatio ei ole poissulkemassa perinteisiä palvelumuotoja tai tekemässä ”ohituskaistaa” diginatiiveille palveluihin pääsyssä, vaan nimenomaan resursseja voidaan kohdentaa enemmän palvelukanavien kysynnän mukaisesti. Näin voidaan aidosti palvella asiakkaan tai potilaan tarpeita juuri hänen kykyjensä, mahdollisuuksiensa ja toiveiden mukaisesti.
Useat yhteiskunnalliset toimijat ovat ottaneet kantaa digitalisaatioon. Hallitusohjelmassa on kirjaus sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation kehittämisestä. Myös yhdenvertaisuusvaltuutettu, vanhusasiavaltuutettu, järjestöt ja liitot ovat tuoneet edustamistaan näkökulmista esiin kantansa aiheeseen. Yhteiseksi huoleksi nousee se, että meillä on kuitenkin yhä paljon ihmisiä, jotka jäävät etänä tai digitaalisesti annettavien palveluiden ulkopuolelle.
Miksi digitalisaation ja etänä tai digitaalisesti annettavien palveluiden ulkopuolelle sitten jäädään?
Syynä voi olla osaamattomuus käyttää digilaitteita ja -palveluita, laitteita ei ole varaa hankkia tai kielitaito ei riitä palveluissa asiointiin. Kyseessä saattaa olla lapsi, nuori tai terveydentilansa vuoksi valvottava henkilö, joka tarvitsee puolesta-asioijaa. Ehkä henkilöllä on päihdeongelma, jolloin hän voi tarvita enemmän tukea palveluun hakeutumiseen, tai sellainen terveydentila, että kognitio ei riitä uusien digitaitojen opetteluun. Yhtä kaikki, tärkeää on tunnistaa ja tunnustaa, että meidän yhteiskunnassamme on palvelujen digitalisoitumisesta huolimatta yhä iso joukko heitä, jotka tarvitsevat apua tai tukea etä- ja digipalveluiden käyttöön tai yhä kokonaan lähipalveluita.
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus on selvittänyt syksyn aikana kyselyillä hyvinvointialueiden ja järjestöjen henkilöstön digiosaamista, saatavilla olevaa digitukea sekä etänä ja digitaalisesti annettavien palveluiden saatavuutta. Tietoa aiotaan hyödyntää keskuksen tuottamien erilaisten työkalujen, tarkistuslistojen ja välineiden tekemiseen. Niiden tavoitteena ovat kaikille turvallisemmat etä- ja digipalvelut. Pysy kuulolla!
———
Kirjoittaja Maija-Riitta Halonen työskentelee Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksessa etä- ja digipalveluiden turvallisuuden kehittämisen parissa erityisesti haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden ja potilaiden osalta.
Lue keskuksen muut blogikirjoitukset täältä!