Tuija Ikosen blogikirjoitus: Haluamme muutosta

Katsoin dokumenttia Greta Thunbergista, ilmastomuutoksesta ahdistuneesta nuoresta, joka on toisille sankari ja esikuva, toiset taas vihaavat häntä. Hän on saanut liikkeelle nuoret ja vanhempiakin. Hän tapaa valtioiden päämiehiä ja vaikuttajia – toisaalta hän saa tappouhkauksia ja häntä syytetään kansanosien villitsemisestä. Greta vetoaa huolen ja pelon tunteisiin, mutta hän vetoaa myös järkeen. Hän tietää tutkimustulokset ja skenaariot, ja juuri ne ovat saaneet hänet toimimaan. Vaikka hänen puheensa on synkkää, se herättää toivon: muutos on mahdollinen, jos välttämätön tehdään nyt.
Greta ei ole ainoa ajassamme, joka horjuttaa vakiintuneisuutta joukkojen voimalla. Ihmisoikeuksien puolesta vyörytään kaduille ja jopa talouselämän piinkovia lainalaisuuksia keikutellaan. Miksi? Koska vaaditaan oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta.
Mikä saa ajattelemaan toisin, toimimaan toisin, korjaamaan tapoja? Koronapandemiaa on kestänyt vuoden. Pieni virus on muuttanut jokaisen arkea. Pesemme käsiä, käytämme maskia, pidämme etäisyyksiä. Mikä on motivoinut uudenlaiseen käyttäytymiseen? Huoli, pelko, vastuuntunto, kuuliaisuus ohjeille vai pelkkä järkiajattelu – mitä nopeammin tauti rajataan, sitä nopeammin koittaa normaali elämä. Entä säilyvätkö turvallisemmat käytännöt, kun uhka väistyy, vai palaammeko vanhaan mukavuudenhaluiseen arkeen?
Me haluamme kehittää asiakas- ja potilasturvallisuutta. Siksi minua kiinnostaa kestävän muutoksen resepti. Mekin olemme huolissamme. Suojaukset pettävät ihmisen tai systeemin vuoksi. Vakava vahinko satuttaa potilasta ja läheisiä sekä työntekijöitä, jotka olivat osallisia. Tunnistamme kehittämisen epätahtisuuden ja osaamisen vaihtelevuuden tai törmäämme piittaamattomuuteen. Kuulemme ihmisistä, jotka saivat laadukasta ja turvallista palvelua, ja toisista, joilta ne jäivät puuttumaan.
Kuinka puhua turvallisuuden parantamisesta, että viesti osuu ja uppoaa? Syyllistävä puhe sulkee herkästi mielen. Tosiasiat on silti kerrottava. Myyttejä on uskallettava murtaa; siihen tarvitsemme tutkittua tietoa. Unelmien kyynisiä alas ampujia riittää, mutta ilman näkyä ei ole suuntaa. Meidän on sanoitettava selkeästi päämäärämme, jotta pystymme aktivoimaan oikeat muutoksen ajurit tiedon, järjen ja tunteenkin voimalla. On myös ymmärrettävä, mihin voi vaikuttaa ja miten. Tunnistettava oikea hetki ja tartuttava siihen.
Yksi on välttämätöntä ja totta kaikissa muutoksissa. Ihmiset tekevät sen. Tarvitaan samaan suuntaan toimivia vapaaehtoisia, ammattihenkilöitä, asiantuntijoita ja päättäjiä. Siksi me rakennamme verkostoja, jaamme avoimesti tietoa ja teemme yhdessä niiden kanssa, joiden tavoitteena on turvallisempi sosiaali- ja terveydenhuolto yhdenvertaisesti jokaiselle tarvitsevalle.
Muutoksen resepti on jaettu huoli, yhdenvertaisuuden vaade ja näky paremmasta. Me emme vain halua muutosta, me tulemme tekemään sitä – yhdessä!
———
Blogin kirjoittaja on Potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiskeskuksen johtaja Tuija Ikonen.
Lue keskuksen muut blogikirjoitukset täältä!