Siirry sisältöön
Blogi

Satu Koskelan blogikirjoitus: Omavalvonnassa pelkkä ohjeiden noudattaminen ei riitä

Omavalvonta on tärkeä osa sosiaali- ja terveyspalveluiden laadun ja turvallisuuden hallintaa. Sen avulla varmistetaan, että palveluyksiköiden arjessa toimitaan palvelunjärjestäjän ja palveluntuottajan tavoitteiden ja toimintaohjeiden mukaisesti. Mutta toimiiko omavalvonta vain silloin, kun annettuja ohjeita noudatetaan? Vai tulisiko meidän katsoa vielä syvemmälle?

Omavalvonta ei ole pelkkää paperilla olevien sääntöjen seuraamista. Se toimii vasta silloin, kun epäkohdat tunnistetaan aidosti ja epäkohtiin ja puutteisiin – tai niiden uhkaan – reagoidaan viivytyksettä ja ne myös korjataan.

Hyvinvointialueilla on vastuu paitsi palveluyksiköiden valvonnasta myös siitä, että ne järjestävät palvelut lain edellyttämällä tavalla. Tämä vaatii syvällistä ymmärrystä hyvän hallinnon periaatteista sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöstä.

Ohjeet eivät saa olla esteenä hyvälle hoidolle ja palvelulle

Laillisuusvalvonnassa on havaittu, että virheelliset toimintakäytännöt voivat estää haavoittuvassa asemassa olevien asiakkaiden oikeuksien toteutumisen. On siis varmistettava, että omavalvonta ei tarkoita vain ohjeiden noudattamista – se tarkoittaa myös niiden oikeellisuuden arviointia. Hyvinvointialueiden tulisi kehittää prosesseja, joilla mahdolliset virheet havaitaan jo ohjeiden valmisteluvaiheessa.

Ammattilaisilta vaaditaan myös omaa vastuuta. Työntekijöille voi tulla vastaan tilanteita, joissa ohjeet eivät yksiselitteisesti kerro, miten tulisi toimia. Esimerkiksi siirtymätilanteet, kuten sairaalasta kotiuttaminen, vaativat harkintaa.

Turvallinen kotiuttaminen ei ole pelkkä muodollisuus

Kotiuttamisen on oltava turvallista, ja vastuu siitä kuuluu päätöksen tekijälle. Jos lääkäri tietää, ettei potilaalla ole turvallista paikkaa mihin palata, ei kotiutusta saa tehdä. Tämä pätee, vaikka sairaalahoitoa ei enää tarvittaisikaan. Samalla ei kuitenkaan ole hyväksyttävää, että vanhus joutuu viettämään pitkiä aikoja sairaalassa vain siksi, ettei palveluasumispaikkaa ole tarjolla.

Omavalvonta ei ole yksittäisten ammattilaisten, lähijohdon tai järjestämisvastuussa olevan tahon yksinoikeus – se kuuluu kaikille. Palveluiden saatavuutta, jatkuvuutta, turvallisuutta, laatua ja yhdenvertaisuutta tulee varmistaa jokaisella tasolla. Vain näin varmistamme, että järjestelmämme toimii asiakkaiden parhaaksi.

Lue keskuksen muut blogikirjoitukset täältä!