Viro uudisti terveydenhuollon haitta- ja vaaratapahtumien ilmoitusmenettelyt lainsäädännön avulla
Kansallisen tietovarannon 170 indikaattoria sisältävät tiedot vakavimmista ja kuolemaan johtaneista tapahtumista. Kaikkiaan luokituksessa on 1218 indikaattoria, jotka sisältävät intra- ja postoperatiivisia toimenpiteitä koskevia tapahtumia sekä osioita kirurgisten toimenpiteiden jälkeisten komplikaatioiden vakavuuden Clavien-Dindo-luokituksesta.
Isoin haaste uudistuksessa oli sopia siitä, mitä tapahtumia kerätään kansalliseen tietovarantoon valtakunnallisen kehittämistyön pohjaksi, ja mitä jää paikallistason kehittämistoimenpiteitä varten. Kansallinen potilasturvallisuusluokitus on samalla prosessikuvaus, joka yhdistää haittatapahtuman koko hoitoprosessiin; potilasturvallisuuden teoria ei ole siten erillinen terveydenhuollon prosessista vaan vaikuttaa siihen.
Velvollisuus ilmoittaa tapahtumista on kaikilla terveydenhuollon ammattilaisilla
Lähtökohtana on haitta- ja vaaratapahtumien paikallinen ehkäisy, ja ilmoittaminen paikallistasolla (esim. sairaala) tapahtuu heti kun asia on havaittu. Vakavimmista tapahtumista ilmoittaminen kansalliseen järjestelmään tehdään viipymättä poikkeaman tapahtumisen tai havaitsemisen jälkeen, tietoja voi täydentää ja tarkentaa enintään vuoden ajan.
Lainsäädäntö velvoittaa kaikkia terveydenhuollon ammattilaisia ilmoittamaan tapahtunut myös kansalliseen järjestelmään. Tietovaranto sisältää 27 potilasturvallisuuden kategoriaa ja on julkinen.
Tietovarannosta saadaan ulos sekä yksittäisiä tapahtumia (esim. kaatumiset, painehaavat, infektiot) että trendejä. Järjestelmän pääkäyttäjä näkee kaikki tapahtumat, ja käyttäjä näkee ilmoittamansa tapahtumat.
Uudistusta edelsi yli 10 vuoden esityö
Perhelääkäreillä, sairaaloissa ja yksityisillä toimijoilla on käytössä useita potilastietojärjestelmiä, joiden välityksellä ilmoituksia tehdään. Pienille toimijoille laki mahdollistaa suoraan kansallisen tietojärjestelmän käytön. Virossa on käytössä EPIC-potilastietojärjestelmä, josta tiedot menevät Suomen hoitoilmoitusrekisteriä (Hilmo) vastaavaan TEHIK-hoitoilmoitusjärjestelmään.
Kehittämistyötä on viety eteenpäin erikoisalayhdistysten edustajia sisältävässä kansallisessa kokoonpanossa, joka kokoontuu kaksi kertaa vuodessa tarkastelemaan saatuja kommentteja. Terminologian määrittely on Suomen Terveyden ja hyvinvoinnin laitosta vastaavan laitoksen yksiköllä. Vaikka uudistuksen loppurutistukseen meni vain puolitoista vuotta, sitä edelsi reilun 10 vuoden esityö. Pohjan laatimisessa otettiin mallia Suomen vaaratapahtumailmoitusjärjestelmästä, joka taas on ottanut mallia kansainvälisistä incident reporting -järjestelmistä. Sen lisäksi listattiin kaikista vakavimmat iatrogeeniset asiat ja vuonna 2014 yli 700 haittatapahtumaa sisältävä kirurgisten komplikaatioiden lista.
”Parhaansa tekeminen riittää.” Näin minulle sanottiin viisitoista vuotta sitten, kun puhuin potilasturvallisuudesta sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöille. Ajatuksena hyvä, mutta asiakas- ja potilasturvallisuus ei synny vain parhaansa tekemällä. Sitä tulee suunnitella ja johtaa järjestelmällisesti – osaksi organisaation rakenteita, kulttuuria ja jokapäiväistä toimintaa. Lopulta turvallisuus toteutuu kuitenkin yksittäisen työntekijän valintojen kautta.
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen Järjestöjen asiantuntijaryhmässä on mukana 18 asiakas- ja potilasjärjestöä eri toimialoilta. Ryhmä koostuu sekä järjestöjen työntekijöistä että kokemusosaajista.