Psykiatrinen hoitotahto edistää potilasturvallisuutta

Vaikka psykiatrisen hoitotahdon ensisijainen tavoite on taata potilaan itsemääräämisoikeuden toteutuminen, psykiatrinen hoitotahto on myös potilasturvallisuutta edistävä työkalu.

Päivitetty psykiatrinen hoitotahtolomake

Toisin kuin vaikkapa testamentin todistajista, allekirjoituksista ja muista muotoseikoista, hoitotahdon muodollisista vaatimuksista ei ole erikseen säädetty. Kun potilaslaissa puhutaan potilaan ”aiemmin ilmaisemasta tahdosta”, tarkoitetaan sillä mitä tahansa kirjallisesti, suullisesti tai vaikkapa äänitallenteelta ilmaistua hoitotahtoa. Internetissä on useita versioita psykiatrisista hoitotahtolomakkeista, joissa myös painotetaan hieman eri asioita.

Mielenterveyden keskusliitto tarjoaa omaa, tuoreeltaan päivitettyä lomakepohjaansa psykiatrisen hoitotahdon tekemisen tueksi osoitteessa mtkl.fi/psykiatrinenhoitotahto.

Hoitotahdon avulla potilas voi kertoa ennakolta esimerkiksi siitä, millaiset asiat voivat aiheuttaa hänelle ahdistusta tai johtaa paniikkikohtaukseen. Mielenterveyden keskusliiton lomake ohjaa potilaan pohtimaan jo etukäteen sitä, millä tavoin hän haluaa vointinsa pahenemista ehkäistävän ja millaisia keinoja hän taas ehdottomasti ei haluaisi kohdallaan käytettävän. Tällaisia tietoja ei välttämättä ole muualle kirjattu, tai ne eivät ole helposti hoitohenkilökunnan saatavilla.

Hoitotahdon olemassaolo ja tieto siitä, että sitä pyritään kunnioittamaan, ovat omiaan vahvistamaan potilaan hoitomyönteisyyttä ja sitä myöten myös potilasturvallisuutta.

Itsemääräämisoikeuden ja potilasturvallisuuden ristiriita?

Joissain tilanteissa potilaan itsemääräämisoikeus ja potilasturvallisuus saattavat näyttäytyä toisilleen vastakkaisina periaatteina – varsinkin silloin, kun potilas itsemääräämisoikeuteensa vedoten kieltäytyy hänelle sinänsä hyödyllisestä hoidosta. Lähtökohtaisesti potilaalla on kuitenkin oikeus tehdä myös valintoja, jotka eivät ole objektiivisesti katsoen hänelle hyväksi.

Erityisesti mielenterveyspalveluissa voi herätä huoli siitä, kuinka paljon psyykkinen sairaus on vaikuttanut potilaan kykyyn ymmärtää päätöstensä seurauksia. Vaikka vakavissa tilanteissa potilas voidaankin määrätä tahdosta riippumattomaan hoitoon, ei aiemmin laadittua, pätevää hoitotahtoa voida tuosta vain ohittaa osaston seinien sisälläkään, ainakaan kaikilta osin. Hoitava taho saattaa kuitenkin kyseenalaistaa myös sen, onko potilas jo hoitotahtoa tehdessäänkään ollut niin sanotusti ”itsemääräävä”, eli aidosti kykenevä päättämään tulevasta hoidostaan.

Jotta hoitotahdon pätevyydestä ei syntyisi epäselvyyttä, Mielenterveyden keskusliitto suosittelee, että hoitotahtolomakkeeseen otettaisiin todistajien allekirjoitukset ja sen liitteeksi lisättäisiin lääkärinlausunto, jossa otetaan kantaa lomakkeen täyttäjän kykyyn ilmaista oma tahtonsa. Erityisen suositeltavaa tämä on silloin, kun ihminen tietää jo lomaketta täyttäessään sairastavansa vakavaa psyykkistä sairautta.