Asiakas- ja potilasturvallisuuden laatutason pitäisi vaikuttaa hyvinvointialueiden rahoitukseen

1. Miten asiakas- ja potilasturvallisuuden valtakunnalliset koordinointitehtävät tulisi organisoida Suomessa?

Jokainen toimija tekee roolinsa mukaisesti tehtävää, joka sille on annettu ja annetaan. ”On hyvä, että Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus on lähtenyt kokoamaan keskeiset toimijat yhteen.”

Oleellista on asiakas- ja potilasturvallisuuden viitekehyksen jalkauttaminen päivittäistoimintaan, hyvien käytäntöjen vaihtaminen ja niistä oppiminen. Ongelmia tulee hoitaa hakemalla yksittäiseen asiaan kerrallaan ratkaisu, yleisen valistustoiminnan sijaan. Turvallisuudesta tehdään parempaa positiivisen ajattelun kautta ja asioita kopioimalla.

En ole kovin innostunut keskitettyjen systeemien järjestämisestä. Tehtävienjaosta tulisi sopia yliopistosairaaloiden kesken. Paras tapa organisoida toimintaa käytännössä olisi hakea alueilta ja HUSista yhteyshenkilöt, jotka tapaisivat säännöllisesti (3-4 kertaa vuodessa) kehittäen toimintaa. Terveydenhuollon potilasturvallisuustyö on paljon pidemmällä kuin sosiaalihuollon asiakasturvallisuustyön kehittäminen, joten keskittyisin ensi sijassa ensimmäiseen.

Perustyö tehdään ja palvelut annetaan hyvinvointialueilla. Siksi vastuu turvallisuudesta pitäisi myös lähtökohtaisesti olla hyvinvointialueilla. Potilasturvallisuustyö on syytä pitää lähellä potilastyötä.

Täytyy olla raportointijärjestelmä ja seuranta, perehdyttää henkilöstöä – perehdytys on keskeistä, sopia vastuuhenkilö(t) ja tehdä yhteistyötä. Oleellisia ovat yksikkötasolla toimivat innostuneet ja karismaattiset yksilöt.

2. Minkälaisia kirjauksia asiakas- ja potilasturvallisuudesta tulisi saada sisältymään seuraavien eduskuntavaalien jälkeiseen hallitusohjelmaan?

Suomalaisesta järjestelmästä puuttuvat laatukriteerit. ”On suuri ongelma, että meillä ei ole mitään laatukriteereitä rahoitusjärjestelmässämme. Pitää sanoa ääneen se, että potilasturvallisuuden edistämiseen täytyy olla kannustimia. Rahoitusjärjestelmän sisällä tulisi kirjata konkreettiset laatukriteerit”.

Potilasturvallisuus on osa laatua. Hoidon ja hoivan laatu pitäisi saada osaksi palvelujen rahoitusta. Näin on monessa muussa maassa.

Hyvästä laadusta palkittaisiin, kun taas laatuvirheet voisivat leikata rahoitusta.

Lähtökohtaisesti näin saataisiin palvelut tuotetuksi korkeatasoisesti laadukkaina ja turvallisina.

3. Minkälaisia ajatuksia Sinulla on sosiaali- ja terveydenhuollon haitta- ja vaaratapahtumien ilmoitusmenettelyjen uudistamiseksi?

Kanta on asiakas- ja potilasturvallisuustiedon keskeinen tietolähde, koska se sisältää myös yksityiset toimijat. Siksi Kanta voisi olla hyödyksi asiassa. Kantaa voisi hyödyntää asiakas- ja potilasturvallisuuskokonaisuuden kehittämistyössä ja käyttää kyljessä mukana tekoälyä tiedon louhinnassa.

Kannasta voisi poimia tekoälyn avulla haittoja ja riskitapahtumia, ja tähän tekoäly antaa hyvät mahdollisuudet. Käytännön esimerkkinä tulee mieleen lääkitysturvallisuus. Tekoäly louhisi Kannasta verenpainelääketietoja ja laboratoriotuloksia, ja muistuttaisi lääkäriä herätteitä antamalla eri asioista lääkärin uusiessa reseptejä. Tämä toki vaatisi lainsäädäntömuutosta, ja muutoinkin Kantaan liittyvää lainsäädäntöä voisi kehittää. Kela ei saa itse koordinoida kantapalveluidensa tuottamaa tietoa, vaan käyttöoikeus on Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Valtakunnallinen haitta- ja vaaratapahtumien tietovarasto olisi tarpeen. ”Raportointijärjestelmää voisi testata esimerkiksi benchmarkkaamalla hyvinvointialueiden kesken”.

Haitta- ja vaaratapahtumien ilmoitusmenettelyjen uudistamisen keskeiseksi viestiksi tulisi saada väestön luottamuksen parantaminen järjestelmään.

4. Miten asiakas- ja potilasturvallisuus tulisi huomioida hyvinvointialueiden ohjauksessa sekä sosiaali- ja terveysministeriön tulosohjauksessa hallinnon alansa organisaatioihin?

Palaisin taas rahoitukseen. Rahoitusjärjestelmämme on yksipuolinen. Tämän tosiasian sanominen ääneen täytyy hyväksyä. Nyt pelätään nostaa rimaa. Muualla maailmassa kannustimia on paljon.

Rahoituksen lisäksi nostaisin esille yleiset laatukriteerit, eli laatutekijöitä/-kriteereitä täytyisi ottaa mukaan ja sisällyttää sote-rahoitukseen. Ihan ensi alkuun asetettaisiin minimivaatimukset.

Asiakas- ja potilasturvallisuuden laatutason pitäisi vaikuttaa hyvinvointialueiden rahoitukseen.

Arvo- tai vaikuttavuusperusteisessa terveydenhuollossa maksetaan ja palkitaan saavutettujen tulosten perusteella. Niitä ovat tietopohjaan perustuva potilaan terveyshyöty, eli potilaan terveyden parantuminen ja hänen oma kokemuksensa. Pitää mitata potilaalle merkityksellisiä tuloksia, eli terveyslopputuloksia ja kokonaisvaltaista hoitoa. Kun hoito ja hoiva painottuu enemmän potilaan tai asiakkaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, lisääntyy tyytyväisyys. 

Rahoitusjärjestelmää täytyy siis kehittää, ottaa huomioon tuottavuus ja laatu ja tyytyväisyys. Rahoitusjärjestelmä olisi ikään kuin se väline tai ohjauksen instrumentti, jolla muutos hyvinvointialueilla saadaan aikaiseksi.  Palvelujärjestelmän prosesseihin ja kannustimiin tarvitaan tämä muutos kohti laadukasta hoitoa ja hoivaa, joka johtaa parempiin tuloksiin.

Jos ei ole mitään kannustimia, sellainen johtaa heikkoihin tuloksiin.

5. Mitkä ovat terveisesi seuraavan kansallisen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian 2027-2031 valmisteluun?

Seuraava valtakunnallinen strategia täytyy rakentaa edellisen eli nykyisen strategian pohjalle. Täytyy huomioida niiden asioiden eteneminen, jotka jäävät nykyisen strategian toimeenpanossa vielä kesken. Ohjaajana pitää olla edellisen strategian toteutuminen, mitkä asiat ovat menneet maaliin ja mitkä asiat ojaan. Täytyy olla raporttia nykyisen strategian toimeenpanosta. Strategia ei saa olla liian yleinen.

”Seuraavan valtakunnallisen asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian pitää sisältää konkreettisia tavoitteita, ja tavoitteiden on oltava mitattavissa. Suurin ongelma Suomessa potilasturvallisuuden näkökulmasta on hoitoon pääsy”. Lisäksi hoitajat ovat nostaneet esille lääkitysturvallisuusasioita. Myös tietojärjestelmissä on edelleen paljon puutteita, ja ne ovat yhteensopimattomia, siksi tapahtuu esimerkiksi lääkitysvirheitä.

6. Miten Suomen asiakas- ja potilasturvallisuutta ohjaavaa lainsäädäntöä kannattaisi uudistaa?

Meillä on jo tarvittavat säännökset potilasturvallisuuden seurantaan ja valvontaan, kunhan homma vain otetaan todesta kaikkien hallintomuutosten keskellä. Hyvinvointialueiden soteuudistus nollasi turvallisuuskulttuuria, kun ylätason toimijat laittoivat alatason toimintaa kuntoon ilman, että kannustimia potilasturvallisuuden edistämiseen olisi ollut organisaatioiden johdolla. Hyvinvointialueiden omavalvonta ei ole toiminut kovinkaan hyvin. Asiat eivät tapahdu takavasemmalla itsestään tai automaattisesti, vaan työtä tekemällä ja ne vaativat osaamista. Turvallisuusnäkökulma ja -työ jää tekemättä, jos johtosäännöissä ei ole siitä linjausta tai aihe ei näy rahoituksessa.

Myös valvonta juuri nyt hieman huolettaa, kun uusi jättivirasto on vuodenvaihteessa aloittamassa toimintansa. Pelkona on substanssin hautautuminen asiakerroksen pohjalle. Aikaa menee enemmän organisaatioiden laatikkoleikkiin, kuin varsinaiseen potilasturvallisuustyöhön.

Isossa kuvassa näkyy vääristymiä, ja toki negatiivinen mediajulkisuus aina vaikuttaa asioihin. En pidä lainsäädännön uudistamista kuitenkaan juurikaan välttämättömänä. Pitäisi olla selvät odotukset, ja rahoitukseen tulisi lisätä kannustimet.  Potilasturvallisuudelle pitää olla mittarit ja kilpailua paremmuudesta. Lisäksi asiakasturvallisuus täytyisi määritellä. Kun sosiaalihuollon puolella ei ole traditiota tehdä tällaista määrittelytyötä, on riski, että potilasturvallisuuskin terveydenhuollossa vedetään kuoppaan.

Asiakas- ja potilasturvallisuusasioihin tarvitaan koordinaattori, ja rooli olisi luonteva Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskukselle.