Palvelujen saatavuus ja turvallisuus jakautuvat epätasaisesti – alueelliset erot ja viiveet huolestuttavat

Raporttiin on koottu sellaisia indikaattoreita, joista on jo olemassa kansallista seuranta- ja vertailutietoa THL:n ylläpitämässä Sotkanet-tietokannassa. Halusimme näin mahdollisimman luotettavan taustatiedon arvioinnin ja tulkintojen tekemiseksi. Valitut indikaattorit kuvaavat asiakas- ja potilasturvallisuuden toteutumista joko suoraan tai kuvaamalla merkittävää riskitekijää tai juurisyytä turvallisuuden vaarantumiselle.

Lähes neljännes väestöstä kokee lääkäripalvelut riittämättömiksi – yhteyden saanti hoitopaikkaan on parantunut vain hieman

Kansalaisten kokemus lääkäripalvelujen riittävyydestä tuo tärkeän käyttäjänäkökulman sosiaali- ja terveyspalvelujen toimivuuden arviointiin. Se täydentää palvelujärjestelmän rekisteri- ja toimintatietoa.

Tulosten mukaan lähes joka neljäs kokee lääkärin vastaanottopalvelujen saatavuuden edelleen riittämättömäksi, eikä tilanne ole viime vuosina olennaisesti muuttunut.

Samaan aikaan yhteyden saanti hoitopaikkaan on hieman parantunut, mutta muutos on ollut maltillinen. Tämä viittaa siihen, että palvelujärjestelmän vastekyky ei kansalaisten näkökulmasta ole merkittävästi parantunut.

Palvelujen saavutettavuudella ja oikea-aikaisuudella on keskeinen merkitys turvallisuuden kannalta. Hoitoon pääsyn viivästyminen voi johtaa diagnoosi- ja hoitoviiveisiin, sairauksien pahenemiseen sekä päivystyspalvelujen käytön lisääntymiseen.

Päivystyspalvelujen käyttö heijastaa eroja hoitoketjuissa ja niiden toimivuudessa

Päivystykseen 48 tunnin sisällä palaavien potilaiden osuus on kasvanut valtakunnallisesti viime vuosina sekä alle 18-vuotiaiden että aikuisten osalta. Samalla hyvinvointialueiden välillä on huomattavaa vaihtelua.

Päivystykseen palaaminen voi liittyä useisiin tekijöihin, kuten potilasohjauksen riittävyyteen, kotiutuskäytäntöihin sekä jatkohoidon järjestymiseen perusterveydenhuollossa.

Ikääntyneiden palveluissa päivystyskäyntien osuuksissa on lisäksi suuria alueellisia eroja sekä kotihoidon että ympärivuorokautisen hoivan asiakkailla. Erot voivat liittyä esimerkiksi palvelujen rakenteeseen, ennakoivan hoidon käytäntöihin tai akuutteja tilanteita koskeviin arviointi- ja hoitokäytäntöihin palveluyksiköissä.

Päivystyskäynti on iäkkäälle asiakkaalle kuormittava ja voi lisätä esimerkiksi kaatumisten, infektioiden ja sekavuustilojen riskiä. Seurantatietoa ilmiöstä on toistaiseksi rajallisesti, mikä vaikeuttaa kehityssuunnan arviointia.

Haittatapahtumien esiintyvyydessä on suurta alueellista vaihtelua

Useat asiakas- ja potilasturvallisuutta kuvaavat indikaattorit osoittavat, että haittatapahtumien esiintyvyydessä on merkittävää alueellista vaihtelua. Samalla koko maan tasolla tarkasteltuna monien indikaattorien kehitys on pysynyt melko vakaana tai joissakin tapauksissa hieman parantunut. Esimerkiksi lonkkamurtumapotilaiden varhaisten leikkausten osuus on valtakunnallisesti korkealla tasolla ja toteutuu suhteellisen tasaisesti eri hyvinvointialueilla, mikä viittaa toimiviin hoitoprosesseihin.

Korvattujen potilasvahinkojen määrässä alueellinen vaihtelu on huomattavaa. Joillakin hyvinvointialueilla taso on pysynyt tarkastelujaksolla selvästi muita korkeampana, kun taas osalla alueista taso on ollut matalampi. Vaikka potilasvahinkojen määrään vaikuttaa myös ilmoitusaktiivisuus, indikaattori kuvaa tilanteita, joissa vahinko on arvioitu vältettävissä olevaksi.

Haittatapahtumat näkyvät myös iäkkäiden hoivassa. Vuonna 2023 painehaavoja esiintyi noin joka kymmenennellä (9,9 %) ympärivuorokautisen hoidon asiakkaalla. Painehaavat ovat suurelta osin ehkäistävissä olevia haittatapahtumia, ja niiden esiintyvyys heijastaa riskien tunnistamista sekä ennaltaehkäisevien hoitokäytäntöjen toteutumista.

Riskien tunnistamisessa keskeinen väline on RAI-arviointijärjestelmä, jonka käyttö tuli lakisääteiseksi vuonna 2023. Arviointien kattavuus vaihtelee kuitenkin edelleen alueittain, eikä kaikkia asiakkaita arvioida vielä järjestelmällisesti.

Turvallisuus ei jakaudu väestössä tasaisesti

Useat indikaattorit osoittavat, että turvallisuuteen liittyvät riskit eivät jakaudu väestössä tasaisesti.

Avohoidolla vältettävissä olevat sairaalahoidot ovat pienituloisilla selvästi yleisempiä kuin muulla väestöllä. Tämä voi liittyä eroihin palvelujen saavutettavuudessa, hoitoon hakeutumisessa tai sairastavuudessa.

Myös ennenaikaisesti menetettyjen elinvuosien tarkastelu osoittaa merkittäviä eroja väestöryhmien välillä. Itsemurhien ja alkoholikuolemien vuoksi menetettyjen elinvuosien määrä on pienituloisilla huomattavasti suurempi kuin väestössä keskimäärin.

Tulokset korostavat ennaltaehkäisevien palvelujen, varhaisen tuen ja matalan kynnyksen palvelujen merkitystä erityisesti haavoittuvassa asemassa oleville väestöryhmille.

Työ tilannekuvan täydentämiseksi jatkuu

Ensimmäinen tilannekuva on väistämättä valintojen tulos. Kaikkia toivottuja mittareita tai indikaattoreita ei ole vielä kansallisesti määritelty, eikä kaikkea tarvittavaa tietoa kerätä riittävän kattavasti tai systemaattisesti valtakunnallista seurantaa ja vertailua varten. Tämä korostaa tarvetta tilannekuvaa täydentävälle, syvemmälle ja eri tietolähteisiin perustuvalle tiedolle.

Toivomme myös palautetta ja kehittämisehdotuksia tilannekuvasta, jotta raporttia voidaan kehittää vastaamaan erilaisiin tiedontarpeisiin.