Nuorten tapaturmaiset huumekuolemat elämän ja kuoleman kysymyksenä

Huumeisiin tapaturmaisesti kuolleiden nuorten haasteet alkavat usein lapsuudessa ja liittyvät pitkäaikaisiin sosiaalisiin ja mielenterveyden ongelmiin. Mielenterveys- ja huumeongelmien samanaikaisuus vaikeuttaa palveluiden saantia. Nuorten päihde- ja mielenterveyspalvelut ovat eriytettyjä, vaikka niiden tulisi muodostaa toimiva kokonaisuus. Hoitojaksot ovat lyhyitä ja auttavat tahot vaihtuvat usein, mikä vaikuttaa nuorten arkeen ja elämänhallintaan.

Nuoren huumeiden käyttö ei välttämättä näy ulospäin, ja ongelman tunnistaminen lähipiirissä voi olla vaikeaa. Elämän siirtymävaiheet, kuten täysi-ikäistyminen, lisäävät huumeiden käyttöä ja vaikeuttavat elämänhallintaa. Siirtymien yhteydessä myös palveluissa tapahtuu muutoksia, ja lastensuojelun päättymisen jälkeen tukitoimet usein heikentyvät. Koulujen osaaminen huumeiden käytön tunnistamisessa ja lastensuojeluilmoitusten tekemisessä vaihtelee, mikä vaikeuttaa nuorten ohjaamista tarvittaviin palveluihin. Tieto sekakäytön riskeistä on riittämätöntä, ja huumeiden helppo saatavuus sekä sosiaalisen median käyttö niiden hankkimisessa on yleistä.

Hyvinvointipalvelujärjestelmän mustia pisteitä

Nykymuodossaan nuorille suunnatut palvelut eivät vastaa huumeita käyttävien nuorten yksilöllisiä tarpeita. Tahdosta riippumattoman päihdehoidon mahdollisuutta ei käytetä, vaikka huumeiden käyttö olisi hengenvaarallista. Ilmoituksia lastensuojeluun ei aina tehdä, eikä kokonaiskuvaa muodostu kenellekään. Alaikäisten hoito on vaihtelevaa, eikä lääkkeellistä vieroitus- ja opioidikorvaushoitoa pääsääntöisesti toteuteta, lukuun ottamatta yksittäisiä pilottikokeiluja.

Lastensuojelun sijoituksen aikana huumeiden käyttö usein lisääntyy. Jälkihuoltoon siirtyminen merkitsee suurta muutosta, ja palvelut muuttuvat vapaaehtoisiksi, mikä heikentää nuorten turvaverkkoa. Poliisin tekemä hoitoonohjaus toteutuu vaihtelevasti, ja avun hälyttäminen viivästyy usein. Huumeita käyttävillä nuorilla on runsaasti reseptilääkkeitä, mutta lääkityksen koordinaation puute aiheuttaa merkittäviä turvallisuusriskejä.

Turvallisuuden edistämiseen suosituksia

Onnettomuustutkintakeskus (OTKES) tutki nuorten alle 25-vuotiaiden tapaturmaiset huumekuolemat ja antoi kahdeksan suositusta nuorten tapaturmaisten huumekuolemien ehkäisemiseksi. Suositukset koskevat kansallisesti yhtenäisen palvelukokonaisuuden määrittelyä, lastensuojelun uudistamista, jälkihuollon kehittämistä, turvallista lääkehoitoa ja koordinaatiota, hoitoonohjausjärjestelmän kehittämistä, turvallisuusviestintää, teknologisten ratkaisujen hyödyntämistä sekä myrkytystehtävien käsittelyn tarkentamista. OTKES seuraa suositusten toteutumista kymmenen vuoden ajan. Kaikkien suositusten toimeenpano on käynnistynyt.