No Harm -webinaarissa esillä sote-säästöjen vaikutukset asiakas- ja potilasturvallisuuteen
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen järjestämän webinaarin avasivat keskuksen johtaja, professori Tuija Ikonen ja sosiaali- ja terveysministeriön asiantuntija Andreas Blanco Sequeiros. Ohjelmassa perehdyttiin OECD:n tutkimustuloksiin, valtioneuvoston riskienhallintastrategioihin sekä Etelä-Karjalassa ja Pohjanmaalla toteutettuihin toimenpiteisiin. Tilaisuuden lopuksi Tuija Ikonen esitteli asiakas- ja potilasturvallisuuden tilannekuvan seurannan kehityssuunnitelmat. Webinaari pidettiin 6.3.2025 ja se kuuluu No Harm -webinaarien sarjaan.
Katherine de Bienassis ja Niek Klazinga: OECD:n talousnäkökulma potilasturvallisuuteen
OECD:n “The Economics of Patient Safety” -raportti konkretisoi potilasturvallisuuden kustannusvaikutukset: arviolta 12,6 prosenttia terveydenhuollon menoista suuntautuu potilasturvallisuushaittojen hoitoon, ja 17,5 prosenttia menoista liittyy diagnostisiin virheisiin, mikä vastaa noin 870 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuodessa. Lisäksi turvallisuuspuutteiden hoito muodostaa noin 15 prosenttia sairaalakuluista. Keskimäärin joka kymmenes sairaalahoito johtaa potilasturvallisuuden epäonnistumiseen. Näitä lukuja on seurattava tarkasti, sillä suurin osa kustannuksista olisi estettävissä ennakoivilla toimenpiteillä ja tehokkaalla riskienhallinnalla.
Potilaspalautteet ja turvallisuuskulttuuri muodostavat keskeisen osan kokonaiskuvaa. OECD:n PaRIS-hankkeen potilasraportoidut indikaattorit mittaavat hoitokokemuksia 19 maassa yhteensä 107 000 potilaalta. Tulokset osoittavat, että noin 30 prosenttia vastaajista koki jonkin haittatapahtuman, ja potilas- sekä henkilöstökyselyissä on havaittu vahva korrelaatio haittatapahtumien määrän lisääntymiseen ja luottamuksen heikkenemisen välillä. Turvallisuuskulttuurin kehittäminen edellyttää luottamuksen rakentamista, avoimuutta ja data-infrastruktuuria, jonka avulla organisaatiot oppivat jatkuvasti virheistään.
Ville-Veikko Ahonen, valtiovarainministeriö: Riskienhallinta ja säästötoimet hyvinvointialueilla
Hyvinvointialueilla taloudellinen tilanne vaihteli merkittävästi: vuoden 2024 alijäämäarvio oli noin 1,2 miljardia euroa, mutta ennusteet viestivät ylijäämästä vuoden 2025 alusta alkaen. Useilla alueilla alijäämää kuitenkin kertyy vuoteen 2026 asti. Rahoitusmallin kaksivuotinen jälkikäteiskorjaus ja säännölliset arvioinnit (THL/AVI, STM) antavat paineita alueille sopeuttaa toimintansa nopeasti. Johtajien strategioissa korostuvat toimintamallien virtaviivaistus eli “kerralla kuntoon” -periaate, henkilöstön osaamisen kehittäminen lean-periaatteita hyödyntäen sekä digitaalisten palveluiden ja ennakoivan omavalvonnan vahvistaminen.
Faktaruutu hyvinvointialueiden rahoituksesta
Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta ja kuntayhtymiltä hyvinvointialueille 1.1.2023. Laki hyvinvointialueesta (611/2021) tuli voimaan 1.7.2021. Lain 3 luvun 11-21 pykälissä säädetään mm. hyvinvointialueiden valtionohjauksesta.
Lailla hyvinvointialueiden rahoituksesta (617/2021) säädetään hyvinvointialueiden rahoituksesta. Hyvinvointialueiden rahoitus perustuu valtion yleiskatteiseen rahoitukseen. Yleiskatteinen rahoitus tarkoittaa sitä, että alueilla on oikeus päättää rahoituksen käyttämisestä ja palveluiden järjestämisestä itsehallintonsa puitteissa. Yleiskatteisen rahoituksen lisäksi hyvinvointialueille voidaan myöntää valtion avustuksia tai muuta erillisrahoitusta. Hyvinvointialueet voivat kerätä myös asiakas- ja palvelumaksuja. Hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, mikä onkin merkittävin ero entiseen kuntapohjaiseen malliin.
Kansalaisten peruspalveluiden turvaaminen ja julkisen talouden kestävyyden turvaaminen ovat rahoitusmallin päätavoitteet.
Rahoitusperiaatetta eli hyvinvointialueiden rahoituksen riittävyyttä tehtävien hoitamiseksi arvioidaan julkisen talouden suunnitelmassa, jossa myös käsitellään hyvinvointialueiden tehtäviä ja velvoitteita.
Julkisen talouden suunnitelma ohjaa myös ministeriöitä valmistelutyössä. Julkisen talouden suunnitelma kattaa valtion, hyvinvointialueet, kunnat sekä lakisääteiset työeläkelaitokset ja muut sosiaaliturvarahastot. Julkisen talouden suunnitelmasta päättää valtioneuvosto.
Lähteet: Hyvinvointialueiden talous – Valtiovarainministeriö
Sally Leskinen ja Marina Kinnunen: Hyvinvointialuejohtajien katsaukset Etelä-Karjalasta ja Pohjanmaalta
Hyvinvointialuejohtajat Sally Leskinen Etelä-Karjalan hyvinvointialueelta ja Marina Kinnunen Pohjanmaan hyvinvointialueelta jakoivat omia kokemuksiaan. Etelä-Karjalassa on keskitytty ei-lisäarvoa tuottavien toimenpiteiden karsintaan, virheiden ennakointiin ja asiakkuusjohtamiseen siirtymiseen. Pohjanmaalla puolestaan panostetaan digiratkaisuihin, osallisuuteen ja jatkuvaan laadun sekä turvallisuuden seurantaan omavalvontajärjestelmän kautta.
Molemmilla alueilla ovat vahva johtamisjärjestelmä, selkeät roolit ja toiminnan ja talouden tavoitteet sekä tavoitteet ja niihin kohdistetut mitattavat tulokset auttaneet pitämään säästötoimet potilasturvallisuuden ehdoilla.
Riskienhallintapuolella toistuvia uhkakuvia ovat sopeutusohjelman epäonnistuminen, henkilöstön kuormittuminen, luottamuksen heikkeneminen sekä investointien puute. Webinaarissa esitellyt toimenpiteet sisältävät tiiviin talousseurannan, operatiivisten tilannekuvien luomisen, henkilöstön hyvinvoinnin tukemisen sekä uuden potilastietojärjestelmän käyttöönottoriskien hallinnan.
Tuija Ikonen: Asiakas- ja potilasturvallisuuden kansallinen tilannekuva
Suomessa seurataan kansallisesti asiakas- ja potilasturvallisuusilmoituksia mittaristoissa kuten Hilmo, RAI, PVK ja laaturekisterit. Uutena tehtävänä on rakentaa 360 asteen tilannekuva säästöjen vaikutuksista turvallisuuteen ja toteuttaa pitkäjänteinen trendiseuranta vuosille 2023–2025. Ennakoivat mallit, luottamuksen vahvistaminen ja jatkuva seuranta ovat avainasemassa, jotta sote-säästöjä voidaan toteuttaa ilman potilasturvallisuuden kompromisseja.
Potilaslain (laki potilaan asemasta ja oikeuksista) voimaantulosta on kulunut jo yli 30 vuotta, ja asiakaslain (laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista) voimaantulosta 24 vuotta. Näiden vuosikymmenten aikana on otettu edistysaskeleita asiakkaiden roolin vahvistamiseksi sote-palveluissa.
Ensitietopäivät ja laiteopastukset ovat tärkeitä tietolähteitä uniapneaa sairastaville. Ilman tietoa on vaikeaa sitoutua omahoitoon ja huolehtia siitä oikealla tavalla.