Maailmanlaajuinen potilasturvallisuus: Kehityksen tilannekuva ja tulevaisuuden haasteet
WHO:n kärkimittareiden valossa suurimmat edistysaskeleet on otettu infektioiden vähentämisessä ja potilasturvallisuuspoikkeamien raportointijärjestelmien käyttöönotossa.
Sen sijaan työturvallisuuden parantaminen ja potilasturvallisuuden sisällyttäminen opetussuunnitelmiin ovat edenneet hitaasti. Myöskään potilasedustajien mukaanotto organisaatioiden toimintarakenteisiin ja kansallisten potilasturvallisuusverkostojen perustaminen eivät ole edistyneet tavoitteen mukaisesti. (Kuva 1).
Turvallisuuskulttuuri
Raportin mukaan suurin osa maista pitää turvallisuuskulttuuria olennaisena osana potilasturvallisuutta, mutta vain neljännes maista on aktiivisesti pyrkinyt sen kehittämiseen.
Esimerkiksi turvallisuuskulttuurikyselyitä tehdään vain noin neljänneksessä maista. Tämä on huolestuttavaa, sillä vahva turvallisuuskulttuuri on kuin rakennuksen perusta – se tukee koko organisaatiota ja varmistaa sen kestävyyden. Ilman sitä organisaatiot altistuvat riskeille, virheille ja vaaratilanteille, jotka voivat vaarantaa potilaiden ja henkilökunnan turvallisuuden.
Raportointi ja potilasturvallisuusindikaattorit
Noin 75 % maista on tunnistanut potilasturvallisuusindikaattoreita, mutta vain 25 % on ottanut ne käyttöön. Ainoastaan 18 % maista julkaisee vuosittain julkisia raportteja potilasturvallisuudesta.
Mittaamisen ja raportoinnin yhtenäistämisessä on haasteita, sillä eri mailla ei ole yhteisiä käytäntöjä siitä, mitä indikaattoreita seurataan ja miten niitä raportoidaan. Harvat maat ovat integroineet indikaattoreita myöskään tietojärjestelmiinsä.
Myös raportointimenetelmät vaihtelevat; osa maista käyttää kehittyneitä verkkopohjaisia järjestelmiä, kun taas toisilla on käytössä esimerkiksi PDF-lomakkeet.
Potilaiden osallisuus
Potilaiden ja heidän omaistensa osallistumista voidaan edelleen merkittävästi parantaa.
Vaikka kaksi kolmasosaa maista on kehittänyt tiedotus- ja koulutusmateriaaleja, vain 14 % maista on käynnistänyt kampanjan, joka kannustaa potilaita osallistumaan itsehoitoon ja päätöksentekoon.
Potilaspalautteen kerääminen on otettu käyttöön 80 %:ssa maista, mutta vain neljännes raportoi tiedottavansa potilaille tehdyistä muutoksista. Noin neljänneksellä maista on käytössä toimintamalli, joka mahdollistaa haittatapahtumien käsittelyn yhdessä potilaiden ja omaisten kanssa. On kuitenkin positiivista, että 20 % maista mittaa säännöllisesti potilaiden itse ilmoittamia hoitotuloksia (PROM ja PREM).
Asiakasturvallisuus
Raportti keskittyy pääosin potilasturvallisuuteen sairaaloissa, vaikka asiakasturvallisuus ja perusterveydenhuollon merkitys nousevat siinä myös esiin.
Suomi on asiakasturvallisuuden edistämisessä edelläkävijä, ja kansallisessa asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiassa asiakasturvallisuus on nostettu keskeiseksi tavoitteeksi potilasturvallisuuden rinnalla.
Koko WHO:n raportin löydät osoitteesta: https://www.who.int/publications/i/item/9789240095458
Asiakas- ja potilasturvallisuuden koulutusta ja opetusta halutaan kehittää ja yhtenäistää. Tähän työhön perustetaan osaamiskeskuksia, joiden verkostoon kootaan yliopistoja, korkeakouluja, toisen asteen oppilaitoksia, hyvinvointialueita, kolmannen sektorin toimijoita ja asiantuntijajärjestöjä.
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus tarjosi yhteistyökumppaneilleen viestinnällistä esiintymis- ja vaikuttajakoulutusta. Kouluttajana toimi Helena Åhman, joka on Turun yliopiston kauppakorkeakoulun keskusteluälykkyyden ja mielen johtamisen työelämäprofessori sekä palkittu tietokirjailija ja valmentaja.