Kohtaaminen on potilasturvallisuutta

Keskustelin tuttuni kanssa hänen kokemuksestaan lääkärin vastaanotolla. Hän kertoi, kuinka oli kuvannut tilannettaan ja hoitotarpeitaan, ja lääkäri oli todennut: “Kumpi meistä tässä on lääkäri, sinä vai minä?” Tuttuni vastasi: “Sinä olet lääkäri, ja minä olen asiantuntija.”

Tuohon kohtaamiseen tiivistyy hyvin terveydenhuollossa kohtaamisen ja kuulluksi tulemisen tärkeys ja sen haastavuus potilaan näkökulmasta. Tuo tuttuni kokemus on valitettavan tuttu myös minulle. Hyvän kohtaamisen terveydenhuollossa ei tulisi olla vain “kiva lisä”, vaan se on potilaan oikeus ja perusta, jonka pohjalle hyvä ja turvallinen hoito rakentuu.

Hyvä kohtaaminen rakentuu kolmesta osasta

Potilaana koen, että hyvä kohtaaminen rakentuu kolmesta osasta. Ensimmäinen on se, että minulle esittäydytään ja kerrotaan, kuka minua hoitaa, mitä tehdään ja miksi. Tämä on myös potilaan oikeus.

Toinen osa on se, että ammattilainen tunnistaa mahdolliset ennakkoasenteensa ja osaamisensa rajat ja ymmärtää, miten ne vaikuttavat hoitoon. Olen harvinaissairas, enkä oleta kaikkien tuntevan sairauttani. Toivon kuitenkin, että ammattilainen tunnistaa, kun ei tiedä, ja hankkii tarvittaessa lisätietoa. Näin saan oikeaa ja oikea-aikaista hoitoa.

Kolmas osa on avainasemassa kohdattuun oloon eli kuulluksi tuleminen. Kuulluksi tuleminen sekä lisää turvallisuuden tunnetta että vähentää hoidon kuormittavuutta potilaalle. Potilas ei ole vain joku oire tai vaiva vaan ihminen, jossa näkyy ja kuuluu myös aiemmin tapahtuneet asiat. Siksi myös esimerkiksi läsnäololla sekä potilaan tunteiden validaatiolla on merkitystä, kun rakennetaan luottamuksellista ja turvallista hoitosuhdetta.

Kuulluksi tuleminen on kriittistä

Potilaan jakama tieto auttaa sekä potilasta että henkilökuntaa, siksi kuulluksi tuleminen on potilasturvallisuuden kannalta kriittistä. Alun esimerkissä potilaan ja lääkärin välillä ollut selkeä vastakkainasettelu haastaa siis jo itsessään potilasturvallisuutta. Kohtaamistilanteen tulisi olla sen verran turvallinen ja sensitiivinen, että potilas uskaltaa kertoa oireensa ja huolensa. Kun potilaalta saadaan riittävä ja ajankohtainen tieto ja kuullaan mitä potilaalla on sanottavana, voidaan varmistaa, että esimerkiksi lääkäri pystyy suunnittelemaan hoitoa oikeaan suuntaan.

Jos jokin oire, komplikaatio, lääkkeen haittavaikutus tai pelko jää kertomatta, hoito voi ohjautua väärään suuntaan ja syntyä estettävissä ollut virhe tai vaaratilanne. Lisäksi aikaisempi kokemus kuulematta jäämisestä voi heikentää potilaan luottamusta ja valmiutta hakea apua jatkossa, mikä voi edelleen lisätä riskejä.

Jos potilas ei kykene puhumaan puolestaan, korostuu esimerkiksi lähiomaisen tai muun potilaan hyvin tuntevan henkilön kuulluksi tuleminen.

Kun potilas kertoo kokemuksistaan, hän ei kyseenalaista ammattilaisen asiantuntemusta, vaan täydentää sitä omalla tiedollaan itsestään. Hyvä ja turvallinen hoito rakentuu näiden kahden asiantuntemuksen yhteistyöstä, ammattilaisen ja potilaan. Kuulethan siis minut?