Eettinen kestävyys sosiaali- ja terveydenhuollossa resurssien niukentuessa

Näistä asetelmista syntyvät myös eettiset kysymykset: Millä periaatteilla hoitoa ja palveluja toteutetaan? Millaisia kohtaamattomia tarpeita tai toteutumatonta hoitoa näistä päätöksistä aiheutuu?

Eettinen kestävyys sosiaali- ja terveydenhuollossa tarkoittaa sitä, että järjestelmä perustuu oikeudenmukaisiin, yhdenvertaisiin ja vastuullisiin sekä ihmisarvoa ja itsemääräämisoikeutta kunnioittaviin periaatteisiin sekä vastaa väestön terveystarpeisiin.

Kohtaamattomat tarpeet ja toteutumaton hoito

Kohtaamattomia tarpeita syntyy, kun asiakas tarvitsee hoitoa, mutta ei pääse hoidon piiriin. Tällöin on kyse järjestelmätason kohtaamattomuudesta.

Toinen kohtaamattomien tarpeiden synty liittyy siihen, että asiakas pääsee kyllä hoitoon, mutta ei saa oikeanlaista tai riittävää hoitoa tai palveluja riittävän ajoissa. Kyse voi olla kohtaamattomuudesta, joka liittyy palvelujärjestelmän prosessiin ja palvelujen järjestämiseen.

Kolmas kohtaamattomuuden syntymekanismi liittyy siihen, että asiakkaan odotukset ja kokemus tarvittavasta hoidosta eivät täyty, vaikka hoitoa olisi tarjolla. Tällöin saattaa olla kyse esimerkiksi tilanteesta, jossa hoidon tarpeen arviointi ei ole onnistunut tavoittamaan todellisia tarpeita. Joskus taas resurssien niukkuuden takia kokonaisvaltainen hoito jää toteutumatta.

Kohtaamattomia tarpeita terveydenhuollossa on raportoitu erityisesti Suomessa, Kanadassa ja Kreikassa. Kohtaamattomien terveydenhuoltotarpeiden taakka kohdistuu suhteettoman paljon enemmän pienituloisimpiin ihmisiin kuin suurituloisimpiin.

Priorisointi on järjestykseen asettamista

Edellä oleva asetelma liittyy priorisointiin toimintana. Se tarkoittaa asioiden, toimintojen tai tarpeiden järjestykseen asettamista ja usein valintojen tekemistä. Se, millä periaatteilla valintoja tehdään, merkitsee ammattilaiselle erilaisia eettisiä tilanteita. Kun ammattilainen valitsee tehdä jotakin (A) jonkin muun (B) sijaan tiettynä ajankohtana, hän samalla valitsee olla tekemättä asiaa (B). Tällöin tuloksena syntyy mahdollisesti toteutumatonta hoitoa.

Tulee kuitenkin erottaa tilanne, jossa molemmat toiminnot lopulta tehdään eikä priorisointi tuota eettistä ongelmaa. Tulee huomata myös, että priorisointi kuuluu terveydenhuollossa esimerkiksi hoitotyöntekijöiden päivittäiseen toimintaan eikä sinällään aiheuta toteutumatonta hoitoa tai kohtaamattomia tarpeita.

Hoitoa voidaan priorisoida kiireellisyyden, aseptisen työjärjestyksen, vaativuuden tai vastaavan kliinisen työn periaatteen ohjaamana. Jos organisaatiossa on ohjeita tai keskustelua eettisten kysymysten käsittelystä sekä kollegiaalista tai johtajien tukea, ei yksittäinen ammattilainen välttämättä kuormitu eettisesti vaativissa tilanteissa, joita jokaiseen hoito- tai palvelutilanteeseen liittyy.

Terveydenhuollolla on vastuu toteutumattomasta hoidosta

Terveydenhuollon ammattilaisten tulee toimia eettisten ohjeiden ja hyvän ammattikäytännön mukaisesti sekä ylläpitää osaamistaan, johon kuuluu myös eettinen osaaminen. Ammattilaisten kuuluu tehdä päätöksiä potilaan edun ensisijaisuudesta käsin. Emme ehkä tule ajatelleeksi riittävästi sitä, että terveydenhuollolla on vastuu myös toteutumattomasta hoidosta ja kohtaamattomista tarpeista sekä näiden seurauksista.

Toteutumattoman hoidon osalta tutkimustieto osoittaa selkeästi sen, että toistuessaan nämä tilanteet aiheuttavat eettistä kuormitusta. Erityisesti hoitohenkilöstö raportoi lähtevänsä työvuorosta tietäen, että hoitoa jäi toteutumatta.

Eettisen kuormittuneisuuden kohteet

Asiakkaan, ammattilaisen ja organisaation osalta voidaan osoittaa selkeitä kohteita, joissa usein ilmenee eettistä kuormittuneisuutta. Hoitoon pääsyyn liittyen erityisiä kysymyksiä ovat ajan puute perusterveydenhuollossa, jonot erikoissairaanhoidossa sekä mielenterveyspalvelujen vaikea saavutettavuus.

Palvelujen saavutettavuuden ongelmat puolestaan liittyvät puutteelliseen palvelutarjontaan tietyillä alueilla, kuten harvaan asutuilla seuduilla, sekä kielellisiin ja kulttuurisiin haasteisiin. Ne liittyvät myös digitaalisten palvelujen vaikeaan käytettävyyteen tietyille ryhmille, kuten ikääntyneille ja erityisryhmille.

Kolmantena kokonaisuutena on hoitoketjujen katkeaminen, johon kuuluvat esimerkiksi potilaan siirtyminen yksiköstä toiseen ilman sujuvaa tiedonkulkua, jatkohoidon suunnitelman puutteellisuus tai monisairaiden puuttuva koordinoitu kokonaisvaltainen hoito.

Viimeisenä mainittakoon potilaan kohtaaminen ja vuorovaikutus. Voi käydä niin, että asiakas ei tule kuulluksi tai ymmärretyksi tai hänen psykososiaalisiin tarpeisiinsa ei vastata. Joskus ilmenee empatian ja ajan puutetta kohtaamiselle.

Miksi asiaan kannattaa kiinnittää huomiota?

Kohtaamattomat tarpeet ovat yleensä merkki järjestelmän toimimattomuudesta ja riski terveyserojen kasvulle. Ne lisäävät myös kustannuksia. Hoidon viivästyminen tarkoittaa usein sitä, että terveyskysymykset monimutkaistuvat ja hoito muodostuu kalliimmaksi. Ilmiö on yhteydessä asiakas- ja potilasturvallisuuteen ja elämänlaatuun.

Eettisten kysymysten tarkastelu ja tunnistaminen ovat merkityksellisiä. Organisaatioiden tulee selkiyttää käytänteitä, järjestelmiä ja rakenteita, joiden avulla voidaan tunnistaa, käsitellä, oppia ja ohjata kokonaisvaltaisesti turvallista palvelujärjestelmää. Siinä asiakkaiden on helppo asioida erilaisissa tilanteissa, ja ammattilaiset voivat toimia eettisesti turvallisessa ympäristössä.

Tämä tarkoittaa samalla varautumista ja eettistä kestävyyttäkin. Ilman eettistä kestävyyttä terveydenhuolto menettää oikeutuksensa, luottamuksensa ja lopulta toimivuutensa. Eettisesti kestävä järjestelmä tukee sekä yksilön hyvinvointia että koko yhteiskunnan terveyttä pitkällä aikavälillä.

Lähteet

Breno F, Marchetti D, Cattano D ym. 2025 Contributing factors to missed nursing care: A systematic review with clinical implications for practice and patient safety. Applied Nursing Research Oct:85:152002. doi: 10.1016/j.apnr.2025.152002.

ETENE. 2026. Sosiaali- ja terveysalan eettiset periaatteet. Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta ETENE. https://etene.fi/documents/66861912/0/ETENE+Sosiaali-+ja+terveysalan+eettiset+periaatteet+13.3.2026.pdf/b50e1394-962

Gustafsson N, Leino-Kilpi H, Prga I, Suhonen R & Stolt M. 2020. Missed care from the patient’s perspective – a scoping review. Patient Preference and Adherence 14, 383-400. https://doi.org/10.2147/PPA.S238024

Kalánková, Stolt M, Scott A, Papastavrou E & Suhonen R. 2021. Unmet care needs of older people: A scoping review. Nursing Ethics 28 (2), 149-178. doi: 10.1177/0969733020948112

Lopez-Dicastillo O, Zabaleta-Del-Olmo E, Mujika A, ym. 2020. ”Missed nursing care” in health promotion: Raising awareness. Journal of Nursing Management 28(8):1997-2000. doi: 10.1111/jonm.13016.

OECD 2025 Health at a glance. https://www.oecd.org/en/publications/health-at-a-glance-2025_8f9e3f98-en.html

Scott P A, Harvey C, Felzmann H, ym. 2019. Resource allocation and rationing in nursing care: a discussion paper. Nursing Ethics 26, 1528–1539. doi: 10.1177/0969733018759831

Suhonen R, Stolt M, Habermann M, ym. 2018. Ethical elements in priority setting in nursing care – A scoping review. International Journal of Nursing Studies 88, 25-42. doi: 10.1016/j.ijnurstu.2018.08.006.

Tønnessen S, Scott A, & Nortvedt P. 2020. Safe and competent nursing care: an argument for a minimum standard?Nurs. Ethics27, 1396–1407. doi: 10.1177/0969733020919137