Asiakkaan ja potilaan osallisuus – missä mennään?
Lakien voimaantulon jälkeen on kuljettu pitkä matka. On yritetty ymmärtää, miten asiakkaiden roolia voidaan lisätä sote-palveluissa ja mitä hyötyä siitä on. Ensimmäisinä vuosina kiinnitettiin huomiota varsinkin potilaan itsemääräämisoikeuteen. Sittemmin alettiin puhua myös asiakkaan voimaantumisesta, ja siirryttiin vähitellen ajatukseen jaetusta päätöksenteosta. Nykyään puhumme erityisesti osallisuudesta.
Mitä osallisuus on?
Osallinen ihminen kokee olevansa merkityksellinen ja osallisena omassa elämässään. Hän tulee kuulluksi omana itsenään ja voi vaikuttaa elämänsä kulkuun ja yhteisiin asioihin (THL 2024). Sosiaali- ja terveydenhuollossa osallisuudella tarkoitetaan osallisuutta omassa tai läheisen hoidossa ja palvelussa sekä osallistumista palveluiden kehittämiseen.
Viimeisen 20-30 vuoden aikana on tapahtunut paljon hyviä asioita. Tärkeä edistysaskel on ollut kokemusasiantuntijoiden ja kokemustoimijoiden mukaantulo ja hyödyntäminen osana terveydenhuollon ammattilaisten koulutusta ja palveluiden kehittämistä. Joillakin paikkakunnilla on julkisissa palveluissa jopa kokemusasiantuntijan vertaisvastaanottotoimintaa.
Kuntiin ja myöhemmin hyvinvointialueille on perustettu lakisääteiset vanhusneuvostot, vammaisneuvostot ja nuorisovaltuustot. Lisäksi hyvinvointialueilla on nykyisin useitakin erilaisia asiakasraateja palveluiden suunnittelu-, valmistelu-, toteuttamis- ja seurantatehtävissä. Uskon, ettei kyseessä ole enää päälle liimattu ”osallistaminen”, vaan asiakkaiden osallistumisen tuottama hyöty on aidosti ymmärretty.
Ihmislähtöisyyttä korostetaan
Erilaisissa sote-palveluiden toimintakuvauksissa asiakas kuvataan toiminnan keskiöön. Asiakaslähtöisyyteen kuuluu asiakkaan tarpeiden huomioiminen ja mahdollisuus osallistua hoitoaan tai palveluaan koskevaan päätöksentekoon.
Erilaisten asiakaspalautekyselyjen mukaan ainakin terveydenhuollon asiakkaat ovat pääosin tyytyväisiä hoitoonsa. Sen sijaan oman hoidon suunnitteluun ja tavoitteiden asettamiseen osallistumisessa voi olla puutteita. Tämä olisi tärkeää erityisesti pitkäaikaissairauksien hoidossa.
Osallisuus on mahdollista silloin, kun asiakkaan ja työntekijän vuorovaikutus toimii ja tiedonvaihto on molemminpuolista. Potilaiden tarpeet ja toiveet vaihtelevat, eivätkä kaikki halua aktiivisesti osallistua päätösten tekemiseen. Silti mielipiteitä täytyy aina kysyä.
Mitä vielä toivoisin
Toivoisin asiakkaiden mukaanottoa vahvemmin tärkeiden asioiden, esimerkiksi strategian, valmisteluun. Johdon tuki on tällöin keskeistä osallisuutta tukevan toimintakulttuurin edistämisessä.
Toivoisin ymmärrystä haavoittuvien ryhmien, kuten mielenterveys- ja päihdekuntoutujien, vammaisten sekä lasten ja nuorten osallisuuden merkityksestä ja sen vahvistamisesta. Ylhäältä alaspäin suhtautumista ja alentavaa kohtelua esiintyy edelleen. Myös puhetta tiedon epäsuhdasta voidaan käyttää tekosyynä sille, että asiakkaiden ääntä ei oteta huomioon.
Toivoisin, että työyhteisöissä keskusteltaisiin käytännöistä, joilla oman asiakaskunnan osallisuutta tuetaan parhaiten.
Nykyisessä asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiassa asiakkaiden osallisuuden edistäminen on ollut keskeisenä tavoitteena. Uuden strategian valmistelussa kokemusasiantuntijat ja asiakkaiden edustajat järjestöistä ovat olleet mukana. Potilaiden ja asiakkaiden osallisuus tullee olemaan vahvasti esillä tulevassakin strategiassa.
Ensitietopäivät ja laiteopastukset ovat tärkeitä tietolähteitä uniapneaa sairastaville. Ilman tietoa on vaikeaa sitoutua omahoitoon ja huolehtia siitä oikealla tavalla.
Suomessa nuorten tapaturmaisten huumekuolemien määrä kasvaa. Ongelmaan on kuitenkin olemassa tietoon pohjaavia ratkaisuja ja turvallisuussuosituksia.