Asiakas- ja potilasturvallisuuskierros Pohjanmaalla tarjosi konkreettisen näkymän iäkkäiden asumispalveluyksiköiden arkeen

Kierroksella tavattiin 29 yksikön esihenkilöitä ja työntekijöitä eri puolilla Pohjanmaata. Keskusteluissa puhuttiin arjen sujuvuudesta, turvallisuudesta ja käytännön haasteista. Esiin nousi sekä toimivia käytäntöjä että turvallisuuteen vaikuttavia rakenteellisia ja toiminnallisia haasteita.

Kasvavat turvallisuusriskit

Henkilöstö kuvasi työtään yhtä aikaa palkitsevaksi ja kuormittavaksi. Henkilöstö on vahvasti sitoutunutta ja tekee työtä suurella ammattiylpeydellä, vaikka arjen kuormitus ja rakenteelliset haasteet tuntuvat monessa yksikössä.

Työn määrä, hallinnolliset velvoitteet ja jatkuvat muutokset vievät aikaa siitä, minkä he kokevat tärkeimmäksi: asukkaiden arjen tukeminen ja aito kohtaaminen. Moni kiteytti tilanteen: “Haluamme tehdä työmme hyvin, mutta aikaa ja käsiä ei aina ole riittävästi.”.

Yövuorot, sijaisten perehdytys ja opiskelijoiden ohjaus kuormittavat, ja sairauspoissaolot lisäävät paineita entisestään.  Silti henkilöstön motivaatio on vahvaa.

Moni haluaa tarjota asukkaille “kultareunuksen” elämänsä viimeisiin vuosiin, sillä yksiköt ovat ennen kaikkea heidän kotejaan. Joissakin yksiköissä työntekijät osallistuvat jopa vapaa-ajallaan asukkaille järjestettyihin tapahtumiin, mikä kertoo poikkeuksellisesta sitoutuneisuudesta.  

Dokumentointi, tiedonkulku ja hoidon vaativuuden lisääntyminen toistuvia aiheita

Dokumentointi ja tiedonkulku nousivat kierroksella toistuvasti esiin.

Potilastietojärjestelmän eri osioiden ohjeistukset ja toiminnallisuudet koettiin epäselviksi, ja tiedon siirtymisessä oli puutteita erityisesti siirtotilanteissa sekä kotiutuksissa.

Kirjaaminen vie runsaasti aikaa, ja käyttökatkot sekä päivitykset heikentävät työn sujuvuutta. Henkilöstö toivoi selkeämpiä käytäntöjä, lisää koulutusta ja toimivampia työvälineitä arjen tiedonhallintaan.

Asukkaiden hoidon vaativuuden kasvu näkyi kaikissa yksiköissä. Monisairaat ja paljon hoitoa sekä tiivistä seurantaa tarvitsevat asukkaat kuormittavat arkea, samoin muistisairauksiin liittyvät käytösoireet. Turvallisuutta haastavat myös ajoittaiset uhka- ja väkivaltatilanteet, joihin kaivataan lisää koulutusta ja yhtenäisiä toimintamalleja.

Ravitsemukseen liittyvissä keskusteluissa nousi esiin huomioita annoskokojen pienentymisestä ja ajoittaisesta epävarmuudesta ruoan riittävyydestä. Myös potilaiden tunnistaminen ilman rannekkeita aiheutti epävarmuutta, erityisesti sijaistyöntekijöille.

Avoin turvallisuuskulttuuri

Lääkehoidon turvallisuudessa tyypillisimpiä poikkeamia olivat lääkkeen antaminen väärälle potilaalle, lääkkeen antamatta jääminen sekä erityisesti lääkelaastareihin liittyvät virheet.

Kuittausten ja seurannan puutteet korostivat tarvetta selkeille ohjeille ja yhtenäisille käytännöille. Joissakin yksiköissä oli epäselvyyttä lääkelupien merkityksessä, vastuissa ja osaamisvaatimuksissa.

Turvallisuuskulttuuri koettiin monissa yksiköissä avoimeksi ja myönteiseksi. Vaaratapahtumailmoituksia tehdään aiempaa enemmän, mutta ilmoitusten käsittelytavoissa oli vaihtelua.

Henkilöstö koki kuitenkin voivansa puhua virheistä ilman syyllistämisen pelkoa, mikä nähtiin tärkeänä turvallisuuskulttuurin kulmakivenä. Esihenkilöt puolestaan kaipasivat selkeämpää kokonaiskuvaa turvallisuudesta ja siitä, miten eri raportit, dokumentit ja kehittämistoimet nivoutuvat yhteen.

Myös tilat ja apuvälineet nousivat esiin. Monet yksiköt toimivat vanhoissa ja ahtaissa rakennuksissa, joissa turvallinen työskentely on paikoin haastavaa. Nostolaitteiden ja muiden apuvälineiden elinkaari oli monin paikoin päättymässä, ja varaosien saanti koettiin hankalaksi. Positiivisena havaintona olivat laitepassit ja säännöllinen osaamisen arviointi osassa yksiköitä.

Turvallisuus vaatii jatkuvaa työtä

Kierros osoitti ennen kaikkea, että asumispalveluyksiköissä tehdään valtavan arvokasta ja vaativaa työtä, joka ansaitsee näkyvyyttä. Henkilöstön viesti oli selkeä: hyvää hoitoa halutaan tehdä, mutta siihen tarvitaan riittävät resurssit ja toimivat rakenteet. Eräs työntekijä kiteytti ajatuksen kauniisti: “Meillä on osaamista ja halua, kunhan meille annetaan mahdollisuudet onnistua.”

Henkilöstön vahva motivaatio, avoimuus ja kehittämishalu muodostavat lujan perustan, jolle alueen turvallisuustyötä voidaan rakentaa. Turvallisuus syntyy heidän mukaansa arjen pienistä teoista, ja ennen kaikkea yhdessä.