Niina Jokelan blogikirjoitus: Opiskelu kannattaa aina!
Opinahjoni on Oulun yliopisto, jossa opiskelen hoitotieteen maisteriohjelmassa.Hoitotieteen maisteriksi voi valmistua joko 3+2 vuodessa tai kahdessa vuodessa. Koulutustausta vaikuttaa kestoon. Itse aloitin suoraan kaksivuotisessa maisteriohjelmassa, sillä taustakoulutukseltani olen sairaanhoitaja AMK.
Hoitotieteen opinnot – monipuoliset mahdollisuudet
Hoitotieteen maisteriohjelmassa voi suuntautua hoitotieteelliseen tutkimukseen ja asiantuntijuuteen tai terveyspedagogiikkaan (Opintopolku, 2024; Oulun yliopisto, 2024). Pääaineena on hoitotiede, ja sivuainevalinnoissa on runsaasti vaihtoehtoja oman mielenkiinnon mukaan.
Opinnot keskittyvät tutkimukseen ja näyttöön perustuvan terveydenhuollon osaamiseen ja sen kehittämiseen. Uramahdollisuudet ovat monipuoliset: hoitotieteiden maisterit voivat työskennellä hyvinvointi-, sosiaali- ja terveysalan vaativissa asiantuntijatehtävissä, kuten suunnittelu-, tutkimus-, kehittämis- ja koulutustehtävissä. Opinnoissa on mahdollista jatkaa aina tohtorin tutkintoon asti.
Tiivistä opiskelua ja käytännön oppimista
Maisteriopinnot ovat suhteellisen tiiviitä, eikä opintoihin ole sisältynyt juuri mitään ”turhan tuntuista”. Perinteisten tenttien sijasta opinnot painottuvat kirjallisiin tehtäviin, ja itsenäisen opiskelun ohella ryhmätöiden kautta syntyy myös yhteisöllisyyttä.
Opiskelijoita asuu ympäri Suomea, ja vaikka yliopisto tarjoaa etäopiskelumahdollisuuksia, kannattaa varautua osallistumaan joihinkin tapaamisiin myös paikan päällä. Opintoihin kuuluu käytännön harjoittelujakso, joka on mahdollista suorittaa myös kansainvälisesti.
Harjoittelujaksolla näkökulmia potilasturvallisuuteen
Aiheena asiakas- ja potilasturvallisuus on hyvin laaja-alainen; se koskettaa asiakkaan/potilaan koko hoitopolkua ja myös ammattilaisten työn sujuvuutta. Sairaanhoitajan työssäni olen usein kohdannut haasteita, jotka liittyvät monilukuisten tietojärjestelmien sekavuuteen, asiakirjojen epäselvyyksiin ja tiedon katkoksiin, joita syntyy erityisesti silloin, kun asiakkaat siirtyvät yksiköstä toiseen.
Harjoittelutehtäväni myötä luin paljon valvovien ja ohjaavien viranomaisten kertomuksia sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnasta. Havahduin miettimään esimerkiksi sitä, milloin ja miten asiakkaan itsemääräämisoikeus oikeasti toteutuu.
Omalla työurallani olen monesti ollut tilanteissa, joissa erinäisistä syistä sekavien tai levottomien asiakkaiden hoidossa prioriteetti on valitettavasti siirtynyt henkilökunnan omaan selviytymiseen. Käytettävissä olevien resurssien puitteissa turvallisuutta on pyritty takaamaan esimerkiksi sängyn laitojen nostamisella, turvavöillä tai rauhoittavalla lääkityksellä.
Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksessa tehdään suurella sydämellä työtä turvallisuuden parantamiseksi. On ollut hyvä kokemus ruohonjuuritason hoitotyöstä lähteä pikkuhiljaa kurottelemaan muihin haasteisiin!
Lähteet:
———
Kirjoittaja Niina Jokela on sairaanhoitaja AMK ja hoitotieteen maisteriopiskelija Oulun yliopistossa.
Lue keskuksen muut blogikirjoitukset täältä