Merja Jutilan blogikirjoitus: Nitojasta se ajatus sitten lähti
Tulin leikkausosaston kansliatiloihin, jossa esihenkilöni oli nitomassa henkilökunnan sijoituslistoja yhteen päivän päätteeksi. Kansliaan oli tilattu uusi hieno nitoja vanhan rikkimenneen tilalle. Uuden nitojan käyttöönotto ei kuitenkaan sujunut aivan odotusten mukaisesti. Esihenkilöni yritti aikansa saada nitojaa toimimaan, jonka jälkeen hän pyysi apuani. Aloin itsevarmasti ähertämään nitojan kanssa.
Nitojan käyttökuntoon saattaminen kuulostaa periaatteessa helpolta: tarvitaan itse nitoja ja oikean kokoisia niittejä, jotka syötetään nitojan niittihahloon, hahlo kiinni ja nitomaan. Kyseinen nitoja ei kuitenkaan antautunut näin helpolla.
Kanslian ohi kulki instrumenttihoitajakolleegani, jota pyydettiin avuksi. Kollegani lähti tehtävän kimppuun yhtä itsevarmasti kuin itse olin ollut. Testosteronia uhkuen hän päätyi ”voima ja väkivalta ratkaisee” -tyyppiseen lähestymistapaan, jolle nitoja olisi vain nauranut, jos siihen olisi pystynyt. Päädyimme siihen lopputulokseen, että hoitajien voimin ei asia edisty.
Bongasimme käytävältä urologin, jonka saimme houkuteltua paikalle omaa osaamistaan osoittamaan. Urologi aloitti nitojan käsittelyn. Hän eteni käyttöönotossa loogisesti ensin tutustuen laitteeseen ja sen liikkuviin osiin. Voiton riemuisesti hän julisti: ”No nyt se toimii” ja painoi nitojan papereita vasten…. kuitenkin tuloksetta.
Tässä vaiheessa nitojan käyttökuntoon saattaminen oli vaatinut kolmen hoitajan ja yhden urologin aikaa reilut 15 minuuttia. Jatkoimme vielä yhdessä ponnisteluja nitojan käyttökuntoon saattamiseksi.
Yleensä hienosti toimiva tiimityö ei kuitenkaan tuottanut täydellistä tulosta. Saimme muutamia niittejä nidottua, jonka jälkeen laite lakkasi jälleen toimimasta. Lopulta päädyimme nöyrtymään nitojan edessä: se oli selvinnyt kamppailusta selvästi voittajana.
”Tapaus nitoja” herätti ajatuksia osaamisen varmistamisesta. Uusi nitoja oli tuotu kansliaan ilman minkäänlaisia käyttöohjeita. Jokainen meistä ajatteli, että nitoja on niin yksinkertainen laite, ettei sen käyttöönotto vaadi mitään ihmeellisyyksiä. Toisin kuitenkin kävi. Meillä ei selkeästikään ollut laitteen käyttöön vaadittavaa perehdytystä ja osaamista. Onneksi nitojan käytön onnistuminen tai tässä tapauksessa epäonnistuminen ei vaikuttanut potilaan hoitoon.
Purkaakseni omaa nitojan aiheuttamaa pettymystä aloin miettiä muiden laiteiden käyttöönottoja, jotka ovat osastollamme sujuneet mallikkaammin. Jäin muistelemaan uuden hybridisalimme ja siellä sijaitsevan angiorobotin käyttöönottoa tämän vuoden helmikuussa. Hybridisalin käyttöönottoa oli suunniteltu jo hyvissä ajoin etukäteen. Viisi sairaanhoitajaa oli käynyt hybridihoitajakoulutuksen, jossa opeteltiin muun muassa angiorobotin käyttöä, säteilyn käytön perusteita ja periaatteita sekä säteilyhygieniaa.
Kun sali valmistui, varattiin salia käyttävän henkilökunnan (verisuonikirurgit, hybridihoitajat, anestesiahoitajat ja anestesialääkäri) kouluttamiseen kaksi viikkoa aikaa. Ensimmäisellä viikolla tutustuttiin saliin ja siellä oleviin uusiin laitteisiin laite-edustajien johdolla pienemmissä ryhmissä. Näin tutuiksi tulivat muun muassa angiorobotti, varjoaineruiskupumppu sekä reaaliaikaista säteilyä mittaava laitteisto. Opimme toimimaan salissa ja miettimään säteilyhygieniaa ympäristössä, jota tulisimme jatkossa käyttämään.
Parasta kahden viikon koulutuksessa oli se, kun valmistauduimme toisella harjoitusviikolla tuleviin oikeisiin potilastapauksiin. Kävimme yksityiskohtaisesti läpi miten kunkin potilaan hoito etenisi, mihin laitteet asetettaisiin, miten potilas sijoitettaisiin leikkaustasolle ja niin edelleen. Kun asiat oli etukäteen mietitty ja simuloitu, ei uusien laitteiden käyttö vienyt kaikkea aivokapasiteettia, vaan oli helppo keskittyä olennaisimpaan asiaan eli potilaan huomioimiseen ja hoitoon.
Hyvän perehdytyksen jälkeen on ollut mukava toimia uusissa tiloissa uusien laitteiden kanssa. Varmuus laitteiden hallinnassa on kasvanut ja kasvaa varmasti edelleenkin, kun niitä pääsee säännöllisesti käyttämään. Alussa oli tärkeää saada työskennellä hybridihoitajakollegan kanssa, jolloin tuki ja turva olivat jatkuvasti saatavilla. Myös saumaton yhteistyö verisuonikirurgien, anestesialääkärien ja anestesiahoitajien kanssa on ollut ehdoton edellytys onnistumisille, joita onkin yhdessä runsaasti saavutettu.
Kun vertaa hybridisalin käyttöönottoa nitojan käyttöönottoon ymmärtää, että aluksi monimutkaisilta ja vaikeiltakin tuntuvien laitteiden käytöstä tulee helppoa ja luontevaa, kunhan osaaminen varmistetaan riittävällä perehdytyksellä, koulutuksella ja kertauksella. Toisaalta yksinkertainenkin laite saattaa jäädä käyttämättä, jos käyttöliittymää on vaikea ymmärtää. Jatkossa saatan itse siirtyä helpompikäyttöisen paperiklemmarin käyttöön, kun tarve papereiden liittämiseen on ajankohtaista.
———
Kirjoittaja Merja Jutila toimii Potilas- ja asiakasturvallisuuden kehittämiskeskuksessa potilasturvallisuuskoordinaattorina sekä Vaasan keskussairaalan leikkaus- ja anestesiaosastolla instrumentoivana sairaanhoitajana ja hybridihoitajana
Lue keskuksen muut blogikirjoitukset täältä