Lue blogikirjoitus: Vauvoja kohtaavilta aikuisilta vaaditaan rohkeutta ja hyvää tiedonkulkua

Vauva ei voi kertoa, miltä hänestä tuntuu tai mitä hän tarvitsee – siksi aikuisen on nähtävä hänet.

Vauvan turvallisuus rakentuu arjen pienistä asioista

Vauva on täysin riippuvainen aikuisista, ja siksi hän on erityisen altis arjen ennakoimattomuuden, puutteellisen hoivan ja kaltoinkohtelun seurauksille. Jo lyhyetkin viiveet perushoidossa voivat vaikuttaa haitallisesti vauvan kehitykseen. Ammattilaisten ja muiden toimijoiden tehtävänä on huomata, jos vauvan perustarpeet eivät täyty tai jos vuorovaikutuksessa näkyy huolta herättäviä piirteitä.

Varhainen vuorovaikutus vaikuttaa suoraan lapsen aivojen ja tunnesäätelyn kehitykseen, ja siksi vauvan ja hoitavan aikuisen välistä vuorovaikutusta on tärkeää havainnoida ja tarvittaessa ottaa puheeksi. Vauvalle turvallisuutta tuovat ennakoitava arki, sensitiivinen läheisyys, puhtaus, ravitsemus ja se, että hänen viesteihinsä vastataan. Pelkkä havainnointi ei kuitenkaan aina riitä – vauvan osallisuutta voidaan toteuttaa myös suorassa vuorovaikutuksessa vauvan kanssa, vastaamalla hänen ilmeisiinsä, ääntelyynsä ja aloitteisiinsa.

Vauva tarvitsee erityistä suojelua

Vauvalla on vain vähän kodin ulkopuolisia kontakteja, ja hänen riippuvuutensa ensisijaisista hoitajista on suuri. Neuvola on tärkeä palvelu, mutta se ei yksin riitä turvaverkoksi, jos perheen tilanteessa tunnistetaan riskejä vauvan hyvinvoinnille.

Vauvojen kohdalla lastensuojeluilmoitusten, kuten myös kiireellisten sijoitusten taustalla ovat usein väkivalta, vanhemman päihde- tai mielenterveysongelmat, toimintakyvyn puutteet tai hoidon laiminlyönti. On lisäksi muistettava, että vauvat ovat yksi niistä asiakasryhmistä, joiden kohdalla on tapahtunut vakavia haittoja – myös pysyviä vammoja ja kuolemia.

Rohkeus puuttua on osa ammatillista vastuuta

Huolen puheeksi ottaminen vauvaa hoitavan tai vauvaa odottavan vanhemman kanssa on vastuun kantamista vauvan turvallisuudesta. Yhteydenotto sosiaalihuoltoon mahdollistaa varhaisen tuen tarjoamisen perheelle. Jos lastensuojelulain kriteerit täyttyvät, ilmoitus on tehtävä salassapitosäännösten estämättä. Ilmoitusherkkyyden tulee olla korkealla kaikissa palveluissa, myös niissä, joissa ensisijainen asiakas ei ole lapsi itse. Vauvan näkökulma ei saa jäädä aikuisen palvelutarpeen varjoon. Ilmoitusvelvollisuudesta tulee keskustella avoimesti perheen kanssa, ja lastensuojelua voi aina konsultoida, jos tilanne mietityttää.

On tärkeää muistaa, ettei olemassa olevia palveluja saa katkaista ilmoituksen vuoksi. Yhteistyön ja tiedonkulun on jatkuttava saumattomasti, ja kaikkien toimijoiden on mukautettava työskentelynsä vauvan erityistarpeisiin. Vauvan turvallisuus ei ole yhden tahon harteilla – se on yhteinen tehtävä.

Tarvitsemme vauvaerityistä asiakasturvallisuutta

Vaikka asiakasturvallisuuden tueksi on kehitetty monia työkaluja, vauvanäkökulma on jäänyt vähälle huomiolle. Valtakunnallisesti tarvitaan vauvaerityinen lähestymistapa, joka vahvistaa ammattilaisten osaamista, yhtenäistää toimintatapoja ja varmistaa, että vauvan hyvinvoinnin riskit tunnistetaan ajoissa. Tämä on myös perehdytyksen ja osaamisen organisoinnin kysymys – vauvojen kohtaaminen vaatii erityisosaamista, jota ei voi olettaa syntyvän itsestään.

Kun aikuinen näkee vauvan, pysähtyy hänen äärelleen ja uskaltaa toimia huolen herätessä, vauvan turvallisuus vahvistuu. Jokainen kohtaaminen on mahdollisuus suojella kaikkein haavoittuvinta.

Vauvan asiakasturvallisuudesta on laadittu Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen Lasten asiakas- ja potilasturvallisuuden kehittämislinjan sosiaalihuollon asiantuntijoiden alatyöryhmässä erillinen infograafi, jota ammattilaiset ja muut toimijat voivat hyödyntää vauvaperheiden kohtaamisissa.