Blogi

Lue blogikirjoitus: Omavalvonta on asiakas- ja potilasturvallisuuden kivijalka

Asiakkaalla ja potilaalla on aina oikeus laadukkaaseen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluun. Palvelunjärjestäjä ja palveluntuottaja varmistavat palvelujen turvallisuuden ja laadun omavalvonnalla.

Teksti: Satu Räsänen, erityisasiantuntija, Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus ja Eija Savelius-Koski, sosiaalihuollon erityisasiantuntija, Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskus 26.5.2026

Omavalvonta voi terminä hämmentää ja olla käsitteenä vieras arjen hoito- ja hoivatyössä. Omavalvonta ei kuitenkaan ole uutta tai valinta, vaan se on fundamentaalinen osa laadukasta hoitoa, hoivaa ja palvelua. Se on valvonnan tärkein muoto.

Valvontaviranomaisen tehtävänä on ensisijaisesti tukea, edistää ja varmistaa omavalvontaa ja puuttua asioihin vasta, jos omavalvonta pettää.

Omavalvontaa voidaan jäsentää eri tavoin

Yksi tapa jäsentää omavalvontaa on erottaa eri toimijatasot: palvelunjärjestäjät, palveluntuottajat ja sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstö.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunjärjestäjien sekä niiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajien, jotka antavat palveluja useammassa kuin yhdessä palveluyksikössä, on laadittava toiminnastaan omavalvontaohjelma. Heidän on toteutettava omavalvontaa ja myös valvottava, että muiden palveluntuottajien kanssa tehtyjä sopimuksia noudatetaan.

Omavalvontaohjelmassa määritetään tavat, joilla varmistetaan, että palvelut järjestetään ja toteutetaan lainsäädännön ja sopimusten mukaisesti. Ohjelman konkretisoi käytännön tasolle omavalvontasuunnitelma, jonka laatii palveluntuottaja.

Kaikilla henkilöstöön kuuluvilla on omavalvontaan perustuva velvollisuus ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista. Ilmoitusvelvollisuus on myös toimittaessa alihankkija- ja toimeksiantosuhteessa.

Omavalvontasuunnitelma on toiminnan peili

Kirjallinen omavalvontasuunnitelma kuvaa käytännön toimintaa ja peilaa menettelyjä varmistaa palvelujen turvallisuus, saatavuus, jatkuvuus ja laatu.

Omavalvontasuunnitelman laadinta on lakisääteinen velvoite. Velvoite koskee kaikkia palveluntuottajia, joille on rekisteröity palveluyksikkö Lupa- ja valvontaviraston Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelutuottajarekisteriin (Soteri-rekisteri). Palveluntuottajien on laadittava palveluyksikkökohtainen omavalvontasuunnitelma toiminnan koosta, sen oikeudellisesta muodosta ja toiminnan luonteesta riippumatta.

Palveluyksiköiden toiminta vaihtelee suuresti niin sisällöltään kuin vaativuudeltaankin. Esimerkiksi palveluntuottajat, joiden palveluyksikkö toimii toisen tiloissa tai joiden toiminta on pienimuotoista, satunnaista tai ilman toimipaikkaa tapahtuvaa, ovat velvollisia laatimaan omavalvontasuunnitelman.

Suunnitelmaa edellytetään myös palveluntuottajilta, jotka tuottavat hyvinvointialueelle ostopalveluja tai toimivat ostopalveluntuottajan alihankkijana.

Turvallisuuden perustana on yksikköön räätälöity omavalvontasuunnitelma

Huolellisesti laadittu omavalvontasuunnitelma nousee sitä keskeisemmäksi, mitä monipuolisempia ja riskialttiimpia palveluja yksikössä tuotetaan. Suunnitelman tulee sisältää yksityiskohtainen kuvaus turvallisuuskriittisistä palveluista, riskeistä ja toiminnan laajuudesta.

Omavalvontasuunnitelmaa ei voi laatia yleisellä tasolla, vaan sen on perustuttava juuri kyseisen palveluyksikön palveluihin, toimintaympäristöön ja mahdollisiin erityispiirteisiin.

Asiakas- ja potilasturvallisuuskeskuksen verkkosivulla on hyvinvointialueiden edustajien yhteistyönä laatima omavalvontasuunnitelman mallipohja. Se on tarkoitettu julkisten ja yksityisten palveluntuottajien omavalvontasuunnitelman valmistelun tueksi, ja ohjaa käytännönläheisesti palveluyksikön suunnitelman laadintaa.

Mallipohja on yleisluonteinen, joten sen käyttö on aina sovellettava omaan toimintaan muun muassa toiminnan laajuuden suhteen. Mallipohja ohjaa omavalvontasuunnitelman laadintaa, mutta samalla sen tarkoitus on myös herättää ajatuksia siitä, mitä omavalvonnassa on huomioitava, ilmeisten seikkojen lisäksi.