Lasten ja nuorten pitää päästä ajoissa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin
Työpaja liittyi vuosien 2027-2031 asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian valmisteluun, ja siihen osallistui noin 90 henkilöä. Mukana oli sosiaali- ja terveysalan johtajia ja asiantuntijoita muun muassa hyvinvointialueilta, yksityisiltä palveluntuottajilta ja järjestöistä.
Lasten ja nuorten perustason palveluita on vahvistettava
Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto ovat kuormittuneet liikaa. Ehkäisevien palveluiden ja erityistason palveluiden välillä ei ole riittävää perustason palvelutarjontaa varsinkaan mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsiville lapsille ja nuorille. Tämä johtaa muun muassa lähetteiden palautumiseen erikoissairaanhoidosta, jossa lapsi tai nuori arvioidaan vielä liian hyväkuntoiseksi.
Koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa voi esimerkiksi aika psykologin vastaanotolle mennä useiden viikkojen päähän. Palveluiden yhteensovittaminen ei onnistu, kun palvelukokonaisuudesta puuttuu palanen ehkäiseviksi tarkoitettujen opiskeluhuoltopalveluiden ja erikoissairaanhoidon välillä.
Vahvemman tuen ja yhteistyön tarpeet tulisi tunnistaa riittävän ajoissa
Huolestuttavaa on, että asiakasmäärät useissa lapsille ja nuorille suunnatuissa palveluissa ovat jääneet koronan jälkeen pysyvästi aikaisempaa matalammalle tasolle. Näin näyttäisi olevan muun muassa laajoissa terveystarkastuksissa sekä kasvatus- ja perheneuvolakäynneissä.
Samaan aikaan tuen tarpeet ovat kasvaneet ja esimerkiksi lastensuojelun kiireellisten sijoitusten määrä on lisääntynyt. Asiantuntijat tunnistavat eräänlaista poislähettämisen kulttuuria, jossa lapsi tai nuori lähetetään asioimaan toisaalle sen sijaan että laaja-alainen auttajaverkosto koottaisiin lapsen tai nuoren ympärille.
Lasten ja nuorten tulisi päästä myös vahvemman tuen piiriin riittävän ajoissa. Erityisen tärkeää olisi yhteistyö perustason mielenterveys- ja päihdepalvelujen, lastensuojelun ja lasten-/nuorisopsykiatrian välillä. Lasten ja nuorten ikätasoiseen kohtaamiseen ja tietoon palveluista tulisi panostaa. Hyvä yhteys asiantuntijan ja lapsen tai nuoren välillä edistää hoitomyönteisyyttä.
Henkilöstön riittävyys tulisi turvata, jotta asiantuntijat voisivat kantaa vastuunsa ja tehdä työnsä riittävän hyvin. Tietoa tulisi käyttää päätöksenteon perustana: Varhainen tuki tulee edullisemmaksi kuin ongelmien kasautuminen ja mahdollinen siirtyminen sukupolvelta toiselle.
Muina asiakasturvallisuuden kysymyksinä nousivat esiin lasten ja nuorten tietosuoja sekä lääkitysturvallisuus. Kansallista ohjeistusta kaivattiin lääkehoidon toteuttamiseen esimerkiksi lastensuojeluyksiköissä.