Erikoissairaanhoidon strategiatyöpajassa toivottiin tietopohjan vahvistamista päätöksenteon tueksi

Työpaja liittyi vuosien 2027–2031 asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian valmisteluun, ja siihen osallistui noin 100 henkilöä. Mukana oli sosiaali- ja terveysalan johtajia ja asiantuntijoita muun muassa hyvinvointialueilta, yksityisiltä palveluntuottajilta ja järjestöistä.

Tietopohjaa olisi vahvistettava päätöksenteon tueksi

Erikoissairaanhoidon työnjako ja keskittäminen ovat ajankohtaisia keskustelunaiheita, kun tehdään päätöksiä siitä, miten yhteiset varat käytetään. Päättäjät punnitsevat esimerkiksi päivystävien ja synnytyssairaaloiden sijoittumista koskevia ratkaisuja useista eri näkökulmista. Näitä ovat muun muassa yhdenvertaisuus, saatavuus, saavutettavuus, potilasturvallisuus, laatu, osaavan henkilöstön riittävyys ja saatavuus, vaikuttavuus, kustannusvaikuttavuus ja aluetalous.

Erityisen tärkeää on, että päätöksenteossa asiakas- ja potilasturvallisuusvaikutusten arviointi perustuu ajantasaiseen kansalliseen tilannekuvaan ja tutkittuun tietoon. Tietopohjan vahvistaminen on tarpeen myös päätösten jälkikäteisen seurannan ja arvioinnin kannalta.

Voimavaroja kannattaa suunnata yleisimpien vahinkotyyppien torjumiseen

Potilasvahinkoilmoitusten määrä on ollut pitkällä aikavälillä tarkasteltuna lievästi nousujohteinen. Korvattavista vahingoista noin 95 % on potilasvahinkoja, jotka potilaan hoidossa olisi tullut välttää. Läheskään kaikki vahingon kärsineet potilaat eivät tee potilasvahinkoilmoitusta.

Eniten korvattavia vahinkoja aiheutuu kirurgisilla erikoisaloilla. Vahinko sattuu useimmin tuki- ja liikuntaelinten leikkaustoimenpiteessä tai hammashoidossa. Näitä toimenpiteitä tehdään myös määrällisesti runsaasti.

Vahingoista aiheutuu muun muassa ylimääräisiä leikkauksia ja muita hoitotoimenpiteitä. Kustannukset terveydenhuollolle ja yhteiskunnalle ovat merkittäviä. Kalleimpia vahinkoja ovat ne, jotka johtavat pitkäaikaiseen työkyvyttömyyteen.

Hoitoprosessien jatkuva parantaminen lisää potilasturvallisuutta 

Potilasturvallisuutta voidaan parantaa muun muassa perehdytyksellä, toimintaohjeilla, selkeillä konsultaatiokäytännöillä, tehokkaalla kommunikaatiolla sekä muisti- ja tarkistuslistoilla. Vahinkojen avoin ja syyllistämätön käsittely tulisi kytkeä kaikkialla osaksi potilasturvallisuus- ja laatutyötä.

Kaikki vaara- ja vahinkotapahtumat kannattaisi käydä läpi, vaikka potilas ei tekisi vahinkoilmoitusta. Erityisesti pitäisi tarkastella vahinkojen taustasyitä sekä pyrkiä tunnistamaan sellaiset prosessien ja toimintakulttuurin tekijät, jotka altistavat vahinkojen syntymiselle. Vertaisoppimista ja -kehittämistä pitäisi ohjata ja koordinoida kansallisesti sekä edistää esimerkiksi hyvinvointialueiden välillä ja erikoisalayhdistyksissä.

Siirtymätilanteet haasteena ja mahdollisuutena

Hyvinvointialueet ovat panostaneet eri tavoin monialaisiin palvelukokonaisuuksiin ja –ketjuihin, joihin sisällytetään niin perus- kuin erityistason hoitoa ja palveluja. Kun palveluja yhdistetään ja koordinoidaan eri ammattilaisten, organisaatioiden ja sektoreiden välillä, syntyy uusien mahdollisuuksien lisäksi myös riskejä.

Asiakas- ja potilasturvallisuus tarkoittaa, että palvelut ovat sujuvia, tietoon perustuvia, asiakaslähtöisiä ja eri toimijoiden kesken johdonmukaisesti toteutettuja – ilman katkoksia tai virheitä, jotka voisivat vaarantaa asiakkaan tai potilaan hyvinvoinnin. Asiakkailla, potilailla ja läheisillä on myös merkittävä rooli turvallisuuden varmistajina.