Digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin riskit, vastuut ja potilaan oikeudet vaativat tarkempaa sääntelyä

Keskus pitää digitaalisten menetelmien, automaation ja tekoälyn hallittua hyödyntämistä sosiaali- ja terveydenhuollossa lähtökohtaisesti kannatettavana. Digitaaliset ratkaisut voivat tukea palvelujen saatavuutta, vapauttaa ammattilaisten työaikaa asiakas- ja potilastyöhön sekä lisätä toimintatapojen yhdenmukaisuutta ja laatua.

Keskus korostaa kuitenkin, että hoidon tarpeen arviointi on potilasturvallisuuden kannalta turvallisuuskriittinen vaihe, joka vaikuttaa hoitoon pääsyyn, kiireellisyyden arviointiin ja palveluihin ohjautumiseen. Siksi automatisoitujen ratkaisujen ja tekoälyn turvallisuus, luotettavuus ja toimivuus on varmistettava huolellisesti ennen käyttöönottoa ja myös käytön aikana.

Digitaalisen hoidon tarpeen arviointiin liittyy turvallisuusriskejä

Arvioinnin onnistuminen riippuu käyttäjän antamien tietojen oikeellisuudesta ja riittävyydestä, eikä järjestelmä välttämättä tunnista esimerkiksi epätyypillisiä oireita, monisairauksien yhteisvaikutuksia tai tilanteita, joissa potilas ei itse ymmärrä oireidensa vakavuutta.

Keskuksen mukaan järjestelmissä tulee olla selkeät turvamekanismit kiireellisten ja korkean riskin tilanteiden tunnistamiseen sekä ohjaamiseen viivytyksettä ammattilaisen arvioon.

Keskus pitää tärkeänä myös potilaan oikeuksien toteutumista

Potilaalla tulee olla todellinen mahdollisuus valita ammattihenkilön tekemä hoidon tarpeen arvio ilman, että digitaalinen palvelukanava muodostuu käytännössä ensisijaiseksi väyläksi palveluihin.

Erityistä huomiota tulee kiinnittää niiden henkilöiden asemaan, joille digitaalisten palvelujen käyttö tai niiden toimintaperiaatteiden ymmärtäminen voi olla vaikeaa.

Keskus kiinnittää huomiota lakiesityksen vastuukysymyksiin

Esityksessä hyvinvointialueelle asetetaan vastuu digitaalisen hoidon tarpeen arvioinnin järjestelmän käyttöönotosta, laadunvarmistuksesta, valvonnasta ja riskienhallinnasta. Keskuksen mukaan vastuiden määrittely on perusteltua, mutta kokonaisvastuu jää edelleen epäselväksi.

Erityisesti tulisi täsmentää, miten vastuu jakautuu hyvinvointialueiden, nimettyjen vastuuhenkilöiden, järjestelmätoimittajien ja tekoälyratkaisujen kehittäjien välillä tilanteissa, joissa järjestelmän toiminta johtaa virheelliseen arvioon tai potilasvahinkoon.

Lue lausunto kokonaisuudessaan täällä: Lausunto – Lausuntopalvelu