Digipalveluita oikein kohdentamalla voidaan parantaa perusterveydenhuollon saatavuutta sekä ehkäistä asiakas- ja potilasturvallisuusriskejä
Työpaja liittyi vuosien 2027─2031 asiakas- ja potilasturvallisuusstrategian valmisteluun, ja siihen osallistui noin 100 henkilöä. Mukana oli sosiaali- ja terveysalan johtajia ja asiantuntijoita muun muassa hyvinvointialueilta, yksityisiltä palveluntuottajilta ja järjestöistä.
Etä- ja digipalveluilla voidaan parantaa palveluiden saatavuutta
Digitaalisten palveluiden tarjonta on lisääntynyt perusterveydenhuollossa samalla kun kasvokkaisten kohtaamisten määrä on vähentynyt. Erityisesti lääkäreiden ja potilaiden väliset kasvokkaiset kohtaamiset ovat vähentyneet.
Hoitajien rooli perusterveydenhuollon vastaanottotoiminnassa on merkittävä, ja entistä useampi vastaanottokäynti tapahtuu hoitajan ja potilaan välillä. Tarvittaessa konsultoidaan lääkäriä ja varataan vastaanottoaika. Työnjakoa edelleen sujuvoittamalla sekä liikkuvia ja digitaalisia palveluita hyödyntämällä voidaan parantaa perusterveydenhuollon palveluiden saatavuutta.
Palvelunantajien tulisi kohdentaa digitaaliset palvelut tarkoituksenmukaisesti
Ongelma asiakas- ja potilasturvallisuuden kannalta muodostuu silloin, jos etä- ja digipalveluita tarjotaan ensisijaisena asiointitapana koko väestölle. Olisi tärkeää, että hyvinvointialueilla määriteltäisiin, mihin palvelutarpeeseen digitaalisilla palveluilla pyritään vastaamaan. Vastaavasti tulisi tunnistaa ne tilanteet ja asiakkuudet, joihin digitaalinen palvelu ei sovellu tai joissa se aiheuttaa hallitsemattomia asiakas- ja potilasturvallisuusriskejä.
Palveluiden monikanavaista kehittämistä täytyy jatkaa. Muutosten vaikutusten arvioinnissa pitäisi kuitenkin huomioida vaikutukset ihmisten käyttäytymiseen. Esimerkiksi terveyden edistämisessä, johon painopistettä tulisi suunnata, on usein vaikuttavampaa varmistaa hoitosuhteen jatkuvuus kuin tehdä pistemäisiä interventioita.
Etä- ja digipalveluiden tarkoituksenmukainen kohdentaminen todennäköisesti vähentää palveluiden epätarkoituksenmukaista tai päällekkäistä kysyntää. Tällaista kysyntää voi syntyä, jos digitaalisesti pyritään hoitamaan tapauksia, joihin kyseinen palvelumuoto sopii heikosti.
Riskien ennakoinnissa korostuvat henkilöstön osaaminen ja palvelun soveltuvuuden arviointi
Etä- ja digipalveluiden käyttöä koskeva tutkimustieto lisääntyy, mutta tietoa tarvitaan lisää. Tarjolla on myös suosituksia, joiden avulla voidaan välttää eniten palveluita tarvitsevien, haavoittuvien asiakas- ja potilasryhmien syrjäyttäminen palveluista.
Etä- ja digipalveluita tarjoavat ammattilaiset tarvitsevat uudenlaista osaamista, joka palveluiden järjestäjien ja tuottajien tulisi varmistaa. Muutosta on myös johdettava ja palveluiden yhteensovittamista jatkettava suunnitelmallisesti ja johdonmukaisesti.